Pyhtää–Kotka–Hamina-merialueen tilaa on seurattu yhteistarkkailuna aina 1970-luvulta lähtien. Yhteistarkkailuun osallistuu toiminnanharjoittajia Kymijoen alaosalta ja merialueelta. Vesistötarkkailusta vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Vuosien 2010–2022 aineistosta valmistui juuri laaja pitkäaikaisraportti.
Pyhtää−Kotka−Hamina-merialue kuuluu Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueeseen ja se sijaitsee itäisen Suomenlahden pohjoisrannikolla. Alue on noin 50 kilometriä pitkä, ja se ulottuu Pyhtäältä Haminan edustalle. Rehevät lahtialueet ovat merkittäviä ekosysteemejä monille kasvi- ja eläinlajeille.
Alueen ekologinen tilaluokka on alueen sisälahdissa nykyisin välttävä ja sisäsaaristossa tyydyttävä. Hyvän ekologisen tilaluokan saavuttaminen vuoteen 2027 mennessä ei ole todennäköistä.
Veden laadun parantaminen on pitkäjänteistä työtä
Pyhtää‒Kotka‒Hamina-merialueen veden laatu paranee hitaasti. Kymijoen kuormitus on vähentynyt ja alueen teollisuuden ja muiden kuormittajien päästöt vesistöihin ovat pienentyneet pitkäjänteisen vesiensuojelutyön tuloksena.
Tarkasteltava alue on pieni osa Suomenlahtea ja Itämerta, ja muualla tehdyt vesiensuojelutoimet sekä Itämeren suolapulssit vaikuttavat alueen vedenlaadun kehitykseen. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n raportin tarkasteluaineiston perusteella paikallisilla toimilla on erittäin positiivinen merkitys rannikon ja jokien tilaan. Erityisesti jätevedenpuhdistus on parantunut.
Kymijoki edelleen suurin kuormittaja
Pyhtää−Kotka−Hamina-merialuetta kuormittavat alueelle laskevat joet sekä rannikon pistekuormitus, eli tehtaiden ja asutuskeskusten jätevedet. Tarkastelualueelle kohdistuva kuormitus väheni vuosina 2010–2022 verrattuna edelliseen kymmenvuotiskauteen.
Kymijoki on edelleen tämän merialueen selvästi suurin kuormittaja suuren virtaamansa vuoksi. Kymijoen osuus 2010-luvulla oli keskimäärin 76 % merialueelle tulevasta fosforikuormasta ja 87 % typpikuormasta. Kuormitus lisää rannikkovesien, jokien ja järvien rehevöitymistä. Rehevöityminen näkyi 2000-luvun alussa selvimmin rannikon ja jokisuiden lähistöillä. Rannikon vedenlaatu on kuitenkin hieman parantunut vuoden 2010 jälkeen.
Pohjien tila kohentunut
Pyhtää−Kotka−Hamina-merialueen pohjien tila on 1990-luvun jälkeen kohentunut, vaikka kerrostuneisuuskausina syvänteissä on edelleen hapettomuutta. Pohjaeläinaineiston perusteella tutkimusalueen pohjat eivät kuitenkaan ole enää täysin kuolleita, ja pohjien ekologinen tila on parantunut alueella 2000-luvulla.
Suomenlahden rannikkoalueen luontaiset niin sanotut avainlajit, liejusimpukka (Macoma balthica) ja valkokatka (Monoporeia affinis), voivat edelleen huonosti tutkimusalueella. Vuonna 2022 valkokatkaa havaittiin kuitenkin usealla näyteasemalla happitilanteen paranemisen vuoksi. Marenzelleria-monisukasmato on alueen yleisin vieraslaji, ja laji levisi alueelle jo 1990-luvulla.
Useilla näyteasemilla Marenzelleria voi olla ainut laji, sillä se pystyy elämään myös vähähappisissa oloissa. Rannikon läheisillä rehevillä liejupohjilla elää surviaissääskien toukkia ja harvasukasmatoja, jotka ovat tyypillisiä makeanveden lajeja.
Ulkosaaristossa pohjaeläinten yksilömäärät ja lajimäärät vähenevät. Marenzelleria-valtalajin lisäksi syvien pohjien lajistoon kuuluu raakkuäyriäisiä (Ostracoda) ja varsinaisia murtovesilajeja kuten Nais elinguis ja Paranais–harvasukasmadot sekä kilkki (Saduria entomon).
Kalastossa ei selvää muutosta
Kalastossa ei vuosikymmenen aikana ole tapahtunut selvää muutosta aiempaan verrattuna. Sekä koeverkkokalastusten että kalastustiedusteluiden perusteella ahven ja särki ovat merialueen yleisimmät saaliskalat, mutta vapaa-ajan kalastajien saaliissa korostuvat myös muut tavoitellut lajit, kuten hauki, kuha ja silakka.
Lohikalojen osuus kokonaissaaliista on pieni. Vapaa-ajan kalastajien vuosisaaliit vaihtelivat arvioiden perusteella 100–280 tonnin välillä eri tutkimusvuosina. Myös kalastaneiden talouksien määrät vaihtelivat suuresti eri tiedusteluiden välillä.
Tutustu raporttiin:
PYHTÄÄ–KOTKA–HAMINA-MERIALUEEN TILA VUOSINA 2010–2022