Suomen Vesiensuojelun keskusliitto ry:n tiedotuslehti 2024-2025
ISSN 0785-2347 (painettu), ISSN 2341-6416 (verkkojulkaisu)
Aquarius 2024-2025, s. 16-17
Hankkeiden vesistövaikutusten tarkkailu on tullut entistä ajankohtaiseksi, kun ihmiset ovat heränneet kunnostamaan ja hoitamaan lähialueensa järviä, virtavesiä ja rannikon vesialueita. Vesirakennustöillä halutaan muuttaa ja ennallistaa ympäristöä, mutta liian usein työt aloitetaan ilman asianmukaisia ennakko- työnaikaisia ja jälkitarkkailuja. Yleisimmät vesirakennustöiden tarkkailut kohdistuvat vedenlaatuun, haitallisiin aineisiin, kaloihin, pohjaeläimiin, suojeltaviin eliölajeihin ja luontotyyppeihin.
Tarkkailuja ja seurantoja suunniteltaessa on ennakoitava hyvin tulevien töiden ajoitus- ja mitoituskysymykset. Mikäli toimenpiteen laajuutta ja vesistön virtausoloja ei oteta riittävän hyvin huomioon, voivat kartoitukset antaa liian suppean kuvan vesistövaikutuksista. Liian laajan kartoituksen kustannus saattaa muodostua aiheettoman korkeaksi. Toisaalta esimerkiksi ojavesien kuormituslaskelmien avulla saadaan tarpeellista ennakkotietoa vesistön epätoivottuun tilaan johtaneista syistä. Sedimenttien läjityskelpoisuustutkimuksella puolestaan turvataan ympäristöterveyttä ja ennaltaehkäistään odottamattomia ongelmia. Tarkkailuohjelma kannattaa suunnitella huolella etukäteen. Laadukas ja paikkakohtainen suunnittelu on tärkeää ja siihen tulisi sisällyttää tarkastelua tavoitteista, niiden realistisuudesta, kustannustehokkuudesta ja tulevien toimenpiteiden merkityksestä luontoon.
Vesinäytteenottoa Heinolassa. Kuva Anne Åkerberg
Vedenlaadun tarkkailua tehdään pääasiassa ottamalla vesinäytteitä ja käyttämällä jatkuvatoimisia vedenlaadun mittareita. Jatkuvatoimisten mittareiden käyttö on kustannustehokasta, mutta tarvitsee tuekseen myös vesianalyysejä. Esimerkiksi järven tai joen kuormituskartoituksessa siihen tulevien ja laskevien virtavesien kuljettamat ainepitoisuudet kartoitetaan sondilla ja vesianalyyseillä erilaisten sääolojen jälkeen muutamaan kertaan. Normaalisti vesistöjen vedenlaatunäytteestä analysoidaan ainakin kiintoaine, sameus, pH, sähkönjohtavuus, kokonaisfosfori ja kokonaistyppi. Tarve lisäanalyyseille katsotaan tapauskohtaisesti. Saadun tiedon avulla voidaan myös kunnostustyöt ohjata kustannustehokkaasti oikeisiin kohteisiin.
Yleensä vesistövaikutuksellisten hankkeiden haitalliset vaikutukset vedenlaatuun ovat rakennustöiden aikaisia. Vesistövaikutuksellisia työvaiheita ovat esim. vesistössä tai rannan välittömässä läheisyydessä suoritettavat kaivutyöt ja ruoppaukset, paalutukset sekä rakenteiden purut. Rakennustyöt voivat aiheuttaa vedenlaadussa samentumaa ja kiintoainespitoisuuden nousua sekä ravinnepitoisuuden väliaikaista kasvua. Merialueen vedenlaatua seurataan säännöllisesti Kotka-Hamina seudun merialueen kuormittajien yhteistarkkailussa, josta vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Pääsääntöisesti pintaveden laatua seurataan niiden työvaiheiden aikana, joilla on tai voi olla vesistövaikutuksia.
Mikäli mahdollista, kannattaa rakennushankkeiden tarkkailut liittää yhteistarkkailuihin tai muihin jatkuvaluontoisiin tarkkailuihin, sillä näiden yhteydessä tehtävässä tarkkailussa saadaan hankkeen vaikutuksien arviointia varten oleellista vedenlaatutietoa. Vertailtavuus myös suojaa toiminnanharjoittajaa virheellisiltä syytöksiltä. Vesistötarkkailuissa ei toiminnanharjoittaja tai rakennussuunnittelusta vastaava taho saisi puolueettomuussyistä itse ottaa näytteitä, vaan on parempi käyttää ns. julkisen valvonnan alaisten tutkimuslaitosten sertifioituja näytteenottajia. Vedenlaadun tarkkailu ennen vesistöön vaikuttavien rakennustöiden alkua lopetetaan, kun valvova viranomainen katsoo vesistövaikutusten loppuneen. Hankkeen näytteenottotyöt ajoitetaan kuitenkin pääsääntöisesti rakennustöistä vastaavien urakoitsijoiden aikataulujen mukaisesti.
Vesistöseurannoissa ehkä yleisimmät haitallisten aineiden tutkimukset ovat sedimenttien ominaisuus- ja läjityskelpoisuustutkimuksia. Ne liittyvät joko jätevesien, vesistörakentamisen ja vesistöjen muun käytön vaikutusten ympäristön tilan seurantaan. Sedimenttinäytteitä otetaan pääasiassa sedimenttiin kertyneiden aineiden pitoisuusmittauksia sekä kertymähistorian ja muiden aikasarjojen selvittämistä varten esimerkiksi maa- ja metsätalouden rehevöittämästä järvestä. Ennakkoon tehdyllä sedimenttitutkimuksella varmistetaan, että sedimenttien läjitys on mahdollista tehdä kohtuullisin kustannuksin.
Kalojen sähkökalastuksilla, koeverkkokalastuksilla ja poikasnuottauksilla sekä kaikuluotauksilla kerätään tietoa erityisesti vesistön kalanpoikastuotannosta ja kalataloudellisten kunnostusten sekä istutusten onnistumisesta. Myös haitta-aineita, kuten elohopeaa, tutkitaan kaloista. Kalastustiedusteluja tehdään edelleen melko paljon, vaikka uudet tietosuoja-asiat, korkeat rekisteri- ja postitusmaksut maksut sekä vähäinen vastanneiden osuus saattavat turhauttaa kyselyn tekijöitä. Toivottavasti kalastustiedusteluihin saadaan kehitettyä uusia hyviä menetelmiä. Usein tarkkailujen pääpaino keskittyy taloudellisesti arvokkaisiin lajeihin. Suurin osa nykyisistä virtavesikunnostuksista tehdään taimenen lisääntymismenestyksen parantamiseksi, joten kunnostusten onnistumista onkin hyvä arvioida sähkökalastuksilla. Tulevaisuudessa olisi tärkeää huomioida nykyistä enemmän myös muuta kalastoa.
Pohjaeläimet ovat tarkkailuissa mukana, koska niiden avulla saadaan arvokasta tietoa vesistön ekologisesta tilasta ja ekosysteemin toiminnasta. Esimerkiksi taimenen kannalta virtavesikunnostus epäonnistuu, jos puro ei kykene ylläpitämään riittävästi pohjaeläinfaunaa talvisin. Näytteet kerätään seisovissa syvänteistä tai litoraalista, virtavesissä yleensä koskipaikoista. Erityisesti happikato hävittää lähes kaikki makroskooppiset pohjaeläimet syvänteistä. Tarkkailujen vertailtavuuden ja tulosten tulkinnan parantamiseksi on kehitetty standardimenetelmiä ja indeksejä, jotka eivät kuitenkaan kaikissa olosuhteissa ole käyttökelpoisia. Tarkkailussa saadaan tietoa myös uhanalaisista lajeista ja myös vieraslajeista, joiden poistaminen on vaikeaa niiden yleistyessä vesistössä.
Pohjaeläinten tarkka poiminta on tärkeä osa laadukasta pohjaeläintutkimusta. Kuva Laura Parkko
Luonnonsuojelulaki ja EU:n lintu- ja luontodirektiivit suojaavat tiettyjä lajeja ja elinympäristöjä, jolloin toiminnanharjoittajan tulee olla varovainen ja tietoinen toimintansa vaikutuksesta kansallisesti ja yhteisön tärkeäksi pidettyjen lajien ja luontotyyppien suojelemiseksi. Luontotyyppiä pidetään joskus monimutkaisena asiana, mutta ajatusta voi selkeyttää katsomalla, että luontotyypit muodostuvat lajeista tietyllä alueella. Vesistöihin sidoksissa olevissa eliölajien kartoituksissa tulee huomioida myös rantojen merkitys. Kartoitettavat lajit kannattaa valita tapauskohtaisesti sen mukaan, onko toiminnalla mahdollisia vaikutuksia kartoitettaviin lajeihin tai kuuluvatko ne jonkun seurantaohjelman piiriin. Menetelmät suojeltuihin lajien kartoittamiseksi ovat lajispesifisiä, vaihtelevia ja niiden oikea-aikainen ajoittaminen on tärkeää.
Teollisuudelta on pitkään vaadittu ympäristöluvissa tarkkailua toimintansa lyhyt- ja pitkäaikaisen vaikuttavuuden selvittämiseksi. Sen sijaan maa- ja metsätaloudessa tarkkailua on tehty vähemmän. Usein haja-asutusalueen vesistövaikutuksellisista hankkeista on saatavilla vain vähän luotettavaa tietoa. Tämä on johtanut siihen, että ihmeen usein toistetaan samoja virheitä. Lisäksi hyvien käytäntöjen yleistymistä hidastaa tieteestä tunnetuksi tullut ns. pöytälaatikko-ongelma, kun epäonnistumisia ei haluta tai uskalleta julkaista. Tämä korostaa tarvetta vastata tiedotuksella yksinkertaisiin kysymyksiin, kuten näkyikö ihmisen toiminta tuloksissa, muuttuiko vesistökuormitus tai populaatioiden lisääntymismenestys uhanalaisilla vesieliöillä.
Esa Korkeamäki, Kymijoen vesi ja ympäristö ry