Porvoon edustan merialueella on suoritettu säännöllistä velvoitetarkkailua 1970-luvulta lähtien. Vuonna 2024 tarkkailuun kuuluivat vedenlaatu, pohjaeläimet ja kalastustiedustelu sekä vaarallisten ja haitallisten aineiden tarkkailu vedestä, sedimentistä ja simpukoista. Vesistötutkimuksista vastasi Kymijoen vesi ja ympäristö ry.
Tarkkailualue on rehevä ja alueelle purkautuvat joet vaikuttavat merkittävästi vedenlaatuun etenkin ylivirtaaman aikaan. Jokivesien samentava vaikutus oli havaittavissa jokisuita lähellä olevilla alueilla.
Pistekuormituksen väheneminen jatkui
Porvoon edustan merialueen suurimmat kuormittajat ovat Porvoonjoki ja Mustijoki, jotka toivat merialueelle typpi- ja fosforikuormasta 96 %. Kiintoainekuormasta jokien osuus oli lähes 100 % ja COD-kuormasta 98 %.
Pistekuormituksen väheneminen tutkimusalueella jatkui. Alueen teollisuuden ja jätevedenpuhdistamon vesistökuormitus on vähentynyt pitkällä aikavälillä. Pistekuormitus tarkoittaa vesistökuormitusta, joka on lähtöisin pistemäisistä päästölähteistä, joita voidaan mitata.
Pistekuormituksen ravinne- ja kiintoainepäästöt olivat vuonna 2024 tavanomaisia. Mereen kohdistuvan kiintoainekuorman kasvun ja vuodenaikaisvaihtelun yhtenä syynä ovat leudot talvet ja rakkasateiden yleistyminen.
Porvoon edustan syvänteissä todetaan loppukesällä hapettomuutta, jonka kesto ja voimakkuus vaihtelevat vuoden sääolojen mukaan. Hapettomuuden seurauksena pohjasta liukenee ravinteita, jotka yhdessä maalta tulevan ravinnekuormituksen kanssa lisäävät veden kasviplanktonin tuotantoa. Vuonna 2024 levätuotanto oli aiempaa suurempaa, myös korkeista veden lämpötiloista johtuen. Vesistöalue luokiteltiin hyvin reheväksi.
Ympäristölaatunormien ylityksiä ei todettu
Vaarallisia ja haitallisia aineita todettiin vedestä tutkittuun yhdistemäärään nähden vähän. Sedimenttien öljyhiilivetyjen, orgaanisten tinayhdisteiden sekä dioksiinien ja furaanien pitoisuudet ovat 2000-luvulla laskeneet.
Porvoon edustalta tutkittiin torjunta-aineiden, PFAS-yhdisteiden, orgaanisten tinayhdisteiden, bromattujen palonestoaineiden sekä ftalaattien ja eräiden fenoleiden esiintymistä. Haitta-aineita todettiin vedestä todella vähän verrattuna analyysivalikoiman laajuuteen. Vesinäytteistä todettiin pieniä määriä PFAS-yhdisteitä, joiden pitoisuudet olivat selvästi alle ympäristönlaatunormin.
Toinen yleisesti todettu aine oli monobutyylitina, joka on tributyylitinan hajoamistuote. Tributyylitinaa on aikanaan käytetty veneiden ja laivojen pohjamaaleissa estämään kasvillisuuden ja pieneliöiden kiinnittymistä pohjaan. Hyönteiskarkoitteissa käytettyä DEET:iä (dietyylitoluamidi) esiintyi laajalti Porvoon edustalla. Kuggsund ja Skölldvikin edusta olivat haitta-aineiden osalta kuormittuneimmat paikat. Orrenkylänselältä haitta-aineita esiintyi vähemmän kuin Emäsalon länsipuolella.
Orgaanisten tinayhdisteiden käyttö on vähentynyt, mikä näkyi niiden pitoisuuksien alenemisena rannikon lähellä. Ulompana rannikosta tinayhdisteitä esiintyy edelleen kohonneina pitoisuuksina laivaväylien varsilla ja risteysalueilla.
Sedimenteissä öljyhiilivetyjen pitoisuudet ovat 2000-luvulla laskeneet. Sedimenttien osalta kuormittuneimpia alueita olivat Emäsalon länsiranta, Esthamnsfjärden ja merivesitunnelin edusta.
Pohjaeläimet
Pohjaeläintutkimusten perusteella pohjan laadun vähittäistä paranemista on havaittu 2010-luvulta alkaen.
Pohjaeläinnäytteet otettiin kahdelta Svartbäckinselän asemalta. Öljysataman edustalla Marenzelleria-monisukasmadot dominoivat pohjaeläimistöä edellisvuosien tapaan, ja myös vieraslaji japaninkuuppaäyriäinen oli runsas. Japaninkuuppaäyriäistä on Porvoon edustalla tavattu vuodesta 2021 lähtien. Öljysataman edustalla liejusimpukoista lähes puolet olivat pieniä, eli nuoria yksilöitä. BBI-indeksin mukaan pohjan tila oli öljysataman edustalla erinomainen.
Svartbäckinselän eteläosan syvännealueen valtalaji oli edellisvuosista poiketen Tubificidae-harvasukasmadot. Raakkuäyriäisiä tai valkokatkaa ei vuonna 2024 tavattu. Liejusimpukoita oli useaa kokoluokkaa, mutta pieniä yksilöitä oli hyvin vähän. Svartbäckinselän eteläosan syvänteen pohjan tila oli hyvä, kun vuonna 2023 se oli erinomainen.
Pohjaeläinten haitta-ainetarkkailun seurantakohteena oli liejusimpukka (Macoma balthica). PAH-yhdisteet (polyaromaattiset hiilivedyt) tutkittiin simpukoista vuonna 2024 ensimmäistä kertaa velvoitetarkkailun yhteydessä. Svartbäckinselän simpukoissa todettiin organotinoja, PAH-yhdisteitä sekä dioksiineja ja furaaneja. Haitta-aineiden pitoisuudet simpukoissa olivat Orrenkylänselällä pienempiä kuin Svartbäckinselällä.
Tutkimusalue
Porvoon edustan merialue on pääosin hyvin matala, ja alueen keskisyvyys on vain noin seitsemän metriä. Suurimmat alueelle laskevat joet ovat Porvoonjoki ja Mustijoki.
Porvoonjoki laskee Sikosaaren edustalle ja joen suualue avautuu ensin Haikkoonselkänä ja muuttuu myöhemmin Emäsalonseläksi. Suualueen itäpuolella sijaitsee hyvin matala Stensbölenselkä. Emäsalonselkä yhtyy Svartbäckinselkään kapean Kuggsundin kautta. Mustijoki puolestaan laskee Kulloonlahteen, joka sijaitsee aivan Svartbäckinselän pohjoisosassa.
Svartbäckinselän itäpuolella sijaitseva Emäsalon saari erottaa Svartbäckinselän ja Orrenkylänselän toisistaan. Svartbäckinselän keskisyvyys on noin 14 metriä, mutta selän itärannat ovat jyrkät ja syvyys on näillä alueilla 20–30 metriä. Emäsalon itäpuolella sijaitseva Orrenkylänselkä on matalampi ja keskisyvyys on noin kahdeksan metriä. Koko Svartbäckinselkä ja Orrenkylänselän eteläosat avautuvat kynnyksettä Suomenlahdelle.
Lisätietoja antaa:
Kymijoen vesi ja ympäristö ry
Esa Korkeamäki
toiminnanjohtaja, FT
puh. 044 7677 230
esa.korkeamaki@kyvy.fi
– Alkusanat
– Pääkaupunkiseudun työmaavesiohjeen jalkauttaminen (20 min)
Saara Olsen, limnologi, Espoon kaupunki
– Kehä III hulevesirummun ja Kormuniitynojan kunnossapitotyö (20 min)
Iiro Lehtinen, suunnitteluinsinööri, Vantaan kaupunki
Webinaarit on kohdennettu erityisesti kunnissa hulevesien parissa työskenteleville ja alan asiantuntijoille.
Kenelle: Vesiensuojeluillat on suunnattu kaikille vesiensuojelusta kiinnostuneille. ja sisältö on ymmärrettävää ilman metsäalan koulutusta tai kokemusta.
Tule Vesiensuojeluiltaan kuulemaan Summajoen kunnostushankkeesta ja hakemaan käytännön vinkkejä, kuinka sinä voisit omalta osaltasi parantaa Summajoen tilaa. Summanjoen kunnostushankkeen tarkoitus on käynnistää joen valuma-alueen ennallistamisia ja kunnostuksia, jotta sen ekologinen tila saataisiin hyvälle tasolle turvetuotannon sekä muiden maa- ja metsätalouselinkeinojen vaikutuspiirissä olevilla vesialueella. Tilaisuudessa on kahvitarjoilu.
Tilaisuuksiin voi osallistua myös etänä. Teams-linkki lähetään ilmoittautuneille sähköpostiin.
Ohjelma
Ilmoittaudu itsellesi sopivaan Summajoen vesiensuojeluiltaan Suomen metsäkeskuksen tapahtumakalenterissa alla olevien linkkien kautta:
Maanantaina 31.3.2025 klo 17–20 Taidekeskus Antares
Maanantaina 14.4.2025 klo 17–20 Villa Jaakkola, Reitkalli
Ilmoittaudu viimeistään tapahtumaa edeltävänä perjantaina klo 12. Tapahtumat ovat osallistujalle maksuttomia.
Vesiensuojeluillat järjestää Summajoen kunnostushanke sekä Suomen metsäkeskuksen Kaakon vesiosaaja -hanke. Summajoen kunnostushankeen päärahoittajana on Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (JTF). Muu rahoitusosuus koostuu EkspSäätiön ja Tuuliaisen Säätiön tuesta, sekä omarahoitusosuudesta. Kaakon vesiosaaja – hanke on Euroopan unionin osarahoittama.
Lisätietoja:
Sara Silvennoinen
projektipäällikkö, Kaakon vesiosaaja -hanke
puh. 050 454 2489
sara.silvennoinen(a)metsakeskus.fi
Suomen metsäkeskus
Kimmo Karell
projektipäällikkö, Summanjoen kunnostushanke
puh. 050 5753 196
kimmo.karell(a)kyvy.fi
Kymijoen vesi ja ympäristö ry
Summanjoen kunnostushanke rahoittajat
Webinaari: 14.2.2025 perjantaina klo 9–10 välillä Teamsissa
Aihe: Hulevesien hallinta tiealueilla
REKISTERÖI itsesi mukaan webinaariin linkin kautta!
HULEVET-hanke on saanut avustusta ympäristöministeriön käynnistämästä Vesiensuojelun tehostamisohjelmasta ’Kaupunkivedet ja haitalliset aineet’ -teemasta.
Ohjelman tavoitteena on parantaa Itämeren ja sisävesien tilaa
Heinolan alapuolisen vesistöalueen yhteistarkkailussa seurataan vesialueen Ruotsalainen-Konnivesi veden laatua ja jätevesikuormituksen vaikutuksia vesistön tilaan. Velvoitevesistötarkkailut on aloitettu Heinolan alapuolisella vesialueella vuonna 1973. Vesistötarkkailua on hoitanut alusta lähtien Kymijoen vesiensuojeluyhdistys ry eli nykyinen Kymijoen vesi ja ympäristö ry.
Tässä laajassa yhteenvedossa on tarkasteltu Heinolan alapuolisen Konniveden tilaa ja sen kehitystä vuosina 2014–2023 ja useiden laatuparametrien osalta pidemmälläkin aikavälillä. Vertailuvesistönä tutkimuksissa on käytetty Ruotsalaista, joka on Heinolan yläpuolinen Kymijoen järviallas.
Yhteistarkkailuna toteutetuissa velvoitetarkkailuissa ovat mukana Heinolan kaupunki, Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehdas ja Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehdas. Maitiaislahden osalta tarkastelu perustuu nykyisin Stora Enso Packaging Oy:n entisen aaltopahvitehtaan velvoitetarkkailutuloksiin.
Fosfori- ja kiintoainekuormitus vähentyneet
Heinolan alueen jätevesien fosfori- ja kiintoainekuormitus väheni merkittävästi vuonna 2003. Myös typpikuormitus on vähentynyt merkittävästi parin viime vuoden aikana pääasiassa Heinolan jätevedenpuhdistamon typenpoiston tehostumisen seurauksena.
Päällysveden fosforipitoisuus on laskenut Konnivedellä, mikä on seurausta sekä jätevesien fosforikuormituksen vähenemisestä että Konniveteen tulevan veden fosforipitoisuuden laskusta. Tulosten mukaan Konnivesi on karun ja lievästi rehevän rajamailla. Ravinnesuhteiden perusteella Konnivesi on selkeästi fosforirajoitteinen.
Jyrängönvirran ja Vuolenkosken vedenlaadussa ei ole juurikaan eroa. Esimerkiksi fosforipitoisuuden ero on 2000-luvulla kaventunut, ja monena vuonna mediaaneissa ei ole ollut eroa. Parina viime vuotena Vuolenkosken ja Jyrängönvirran ammoniumtypen mediaanipitoisuuksissa ei ole enää ollut eroa.
Viimeinenkin Maitiaislahteen tuleva jätevesikuormitus loppui vuonna 2008 ja lahden tilassa on havaittavissa lievää kohenemista. Huonon veden vaihtuvuuden vuoksi lahden tilassa näkyy edelleen vahvasti sen kuormitushistoria. Lahtialue on edelleen rehevä ja rehevyys voimistuu lahden pohjukkaa kohti.
Maitiaislahden tuotantokauden aikainen päällysveden fosforipitoisuus on laskenut 1990-luvulta lähtien. Myös typpipitoisuuksissa on havaittavissa lievä laskusuunta. Lahden fosforirajoittuneisuus on vain vahvistunut tarkasteltuna ajanjaksona. Nykyään alusveden fosforipitoisuudet ovat maksimissaankin vain noin kaksinkertaisia päällysveteen verrattuna, kun ne vielä 1990-luvulla saattoivat olla jopa 10–20 –kertaisia.
Konnivedelle hygieeninen vedenlaatu erinomainen
Konnivesi on Kymijoen läpivirtausjärvi ja saa vetensä yläpuolisesta Kymijoen järvialtaasta eli Ruotsalaisesta ja pienessä määrin myös Räävelin reitiltä. Suurista vesimääristä ja selvästä läpivirtauksesta johtuen Heinolan alueen jätevesikuormituksesta johtuvat muutokset alapuolisen vesialueen fysikaalis-kemiallisessa vedenlaadussa ovat lieviä. Myös vesienhoidon tilaluokittelun mukaan Konniveden fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu on hyvä.
Erityisesti päällysvedessä jätevesien vaikutukset näkyvät vähäisinä. Aiempina vuosina vaikutukset näkyivät selvästi Kymenvirran syvänteessä.
Kerrostuneisuuskausien loppupuolella kuormituksen alapuolisella pääreitillä esiintyy jätevesistä johtuvaa alusveden hapenvajausta. Loppukesällä pohjan läheisen veden hapettomuutta esiintyy Maitiaislahden suulla edelleen säännöllisesti, mutta talvinen happitilanne näyttäisi kohentuneen 2000-luvulla. Sen sijaan Ruotsalaisella lopputalvinen happitilanne on heikentynyt viimeisen 10 vuoden aikana. Konniselällä happitilanne on hyvä. Hygieeninen vedenlaatu on ollut Konnivedellä erinomainen.
Piilevät ja perifyton
Viimeisen kymmenen vuoden aikana tehtyjen piilevätutkimusten tulokset ovat ilmentäneet Konnivesi-Ruotsalaisen veden erinomaista tai hyvää laatua, sekä karua tai melko karua ravinnetasoa. Piilevätulosten kautta tarkasteltuna jätevesikuormituksella ei ole ollut yhteyttä rantavyöhykkeen vedenlaatuun tai vaikutus on ollut vähäinen. Maitiaislahden piilevätulokset erottuvat muista näytepisteistä ja ilmentävät toistuvasti keskirehevää tai melko rehevää vedenlaatua.
Keinoalustoilla tehtävän perifytontutkimuksen mukaan levämäärät ovat vaihdelleet vuosien ja näytepaikkojen välillä. Pääsääntöisesti tutkimusalueen levämäärät eivät ole eronneet vertailualueen levämääristä. Ainoastaan Rautsaaren läheisillä pisteillä sekä Konniselän koillisosassa, Honkasaarten lähellä levämäärä on heilahdellut kymmenen vuoden tarkasteluvälillä vertailualuetta enemmän. Rautsaaren länsipuolella levämäärät ovat olleet vertailualuetta merkitsevästi korkeampia, kun tarkastellaan koko viimeisen kymmenen vuoden aikaväliä.
Syvännealueiden pohjaeläimistö
Syvännealueiden pohjaeläimistön perusteella pohjan tila on ollut heikoimmillaan 1970-luvulla ja 1980-luvun alkupuolella. Järvivesistöjen ekologiseen luokitteluun kehitetyn syvännepohjaeläinindeksin mukaan pohjan tila on ollut vuosina 1992–2023 paras yläpuolisella Ruotsalaisella. Konniselällä pohjan tila on ollut indeksin mukaan lähes samalla tasolla vuodesta 2005 lähtien, jolloin rinnakkaisnostojen määrää nostettiin ja näytteiden edustavuus parani.
Voimakkaimmin jätevesikuormitus on näkynyt pohjan tilassa Maitiaislahden suulla, Kymenvirran alaosalla ja Matinsalmessa. Maitiaislahden suulla pohjan tila on pysynyt vakaana ilmentäen ennen kaikkea rehevyyttä ja huonoa happitilannetta. Kymenvirran alaosalla ja varsinkin Matinsalmessa pohjan tila on ollut epävakaa ja vuosittaiset vaihtelut suuria.
Löysinselällä ja Konniveden alaosalla pohjan tila on kohentunut 1990-luvulta. Konniveden länsiosalla pohjan tila on parantunut hieman. Vuosien 2013, 2017 ja 2021 tulosten mukaan indeksiarvot ilmensivät Maitiaislahtea lukuun ottamatta kaikilla tutkimusalueilla erinomaista tilaa.
Rantavyöhykkeen pohjaeläimistö
Konnivesi-Ruotsalaisen rantavyöhykkeen surviaissääskilajisto on monipuolinen. Lajistosta lasketut surviaissääski-indeksin perusteella alue on luokiteltu enimmäkseen hyvin karuksi tai karuksi. Maitiaislahdella kuormitushistoria näkyy lajistossa edelleen, ja Maitiaislahden luokitus on vaihdellut eri tutkimusvuosina hyvin rehevän ja melko karun välillä.
Kalatalous
Konnivesi-Ruotsalaisen kalasto on koeverkotusten perusteella tyypillistä karujen järvien lajistoa. Yksikkösaaliit ovat pieniä, keskimäärin noin 9–25 kpl ja 215–640 g koeverkkoa kohden. Yksikkösaaliiden perusteella sekä Konniveden että Ruotsalaisen koealat voidaan luokitella erinomaiseen tilaan. Sen sijaan särkikalojen biomassaosuuden perusteella tilaluokitus vaihtelee Konniveden huonosta Ruotsalaisen erinomaiseen.
Kalastustiedustelujen perusteella Konnivedellä kalastaa vuosittain noin 1 100 taloutta. Pitkällä aikavälillä vapaa-ajan kalastajien kalamäärät ovat laskeneet, mutta rapusaalis on kasvanut. Vapaa-ajan kalastajien yleisimmät saalislajit ovat edelleen hauki, ahven ja muikku, jonka kanta vaihtelee suuresti tutkimusvuosien välillä. Kalastajien kokemuksen mukaan pyydysten likaantuminen on ollut pitkällä aikavälillä yksi merkittävimmistä kalastushaitoista.
Tarkkailutulosten perusteella jätevesikuormituksen vaikutus Konniveden kalastoon ja kalastukseen ei ole enää merkittävä.
Kymijoen vesi ja ympäristö ry
Toistaiseksi yhdistyksen kotisivuilla ei julkaista raportteja.
Useimmat velvoitetarkkailuraportit ovat luonteeltaan julkisia ja niitä voi entiseen tapaan pyytää alueen ELY-keskukselta.
Selvitämme raporttien julkaisukäytäntöjä.