Summanjoen kunnostushankkeen esitys Kymenlaaksolaisin

Palkintona “Kymenlaaksolaisin” -kategoriassa oli upea herkkukori. Kuva: Laura Parkko

Iitin Vesistövisio 2035 -työ on käynnistynyt – tarkoituksena parantaa alueen vesistöjen tilaa

Iitin kunta panostaa yhdessä Hämeen ELY-keskuksen Luonnonvarayksikön kanssa Iitin vesistöjen ekologisen tilan parantamiseen.

Vesistövisio 2035 työssä tarkastellaan myös vesistöjen virkistyskäyttömahdollisuuksien kehittämistä, sillä alueen elinvoimaisuuden edistäminen on tärkeä osa vesistövisiotyötä. Paikallisten asukkaiden ja toimijoiden saaminen mukaan yhteistyöhön on yksi hankkeen keskeisempiä tavoitteita. Vesistöasiantuntemusta tuo hankkeeseen Kymijoen vesi ja ympäristö ry yhteistyössä Tuike Valmennus Oy:n Pia Rotkon kanssa.

Visiotyötä käynnistettäessä kunnanjohtaja Jarkko Salonen kannusti työryhmää ajattelemaan vesistön käyttöä laajasti.

–Maa- ja metsätalouden lisäksi matkailuyritysten, kalastuksen, elämysmatkailun ja Kimolan kanavan vuoksi on tärkeää, että vesistö on kunnossa, Salonen toteaa.

Iitin kunta on omalta osaltaan sitoutunut vesistöjen tilan kohentamiseen. Kunnassa luotetaan, että esimerkin ja yhteistyön voimalla saadaan uusia elinympäristöjä ja elinvoimaa tukevia hankkeita aikaiseksi.

Hankealueeseen kuuluvat Iitin pohjoispuolen vesistöt pohja- ja virtavesiä unohtamatta. Hankealue kuuluu Kymijoen vesistöalueeseen. Sen suurimmista järvistä Arrajärvi, Märkjärvi ja Urajärvi ovat nykyisin ekologisessa tilaluokassa tyydyttävä. Kotojärvi, Vähä- ja Iso-Valkjärvi sekä Kirkkojärvi ja Pyhäjärvi kuuluvat hyvään ekologiseen tilaluokkaan.

Hankealueeseen kuuluvat Iitin pohjoispuolen vesistöt pohja- ja virtavesiä unohtamatta. Hankealue kuuluu Kymijoen vesistöalueeseen. Sen suurimmista järvistä Arrajärvi, Märkjärvi ja Urajärvi ovat nykyisin ekologisessa tilaluokassa tyydyttävä. Kotojärvi, Vähä- ja Iso-Valkjärvi sekä Kirkkojärvi ja Pyhäjärvi kuuluvat hyvään ekologiseen tilaluokkaan.

Vesistövision polku suunnittelusta toteutukseen

Pistekuormituksen tai peltojen ja metsien vaikutus vesistöön vaihtelee alueittain. Samoin vesistöjen virkistyskäyttö ja elinkeinotoiminta vesistöjen äärillä ovat erilaisia. Iittiin laadittavan vesistövision tavoitteena on parantaa alueen vesistöjen ja luonnon tilaa esimerkiksi valuma-aluekunnostuksilla. Hankkeessa ideoidaan, miten esimerkiksi järvimatkailun ja virkistyskäytön houkuttelevuutta voidaan lisätä kyseisellä alueella. Visio rakennetaan valuma-aluelähtöisesti, monitavoitteisesti ja laaja-alaisesti. Sen myötä aloitetaan Iittiin vesistöjen kunnostushankkeiden kimara seuraaviksi vuosiksi.

Visiotyö luo perustan pitkäjänteiselle ja koordinoidulle vesiensuojelulle

Alkuvaiheessa visiotyössä haastatellaan matkailun, maa- ja metsätalouden, osakaskuntien, kalastuksen ja iittiläisten yrittäjien edustajia. Haastatteluissa kartoitetaan eri sidosryhmien kokemuksia ja ajatuksia Iitin vesistöistä. Työn edetessä haastateltavien ja mukaan kutsuttavien joukkoa laajennetaan ja kohdennetaan heränneen kiinnostuksen ja halukkuuden mukaan.

Torstaina 25.9.2025 toteutetaan työpaja, jossa pohditaan konkreettisia tavoitteita, joiden toteutukseen panostetaan tulevina vuosina. Tärkeää on löytää tämänhetkiset näkemykset ongelmista ja mahdollisuuksista. Syksyn aikana mukaan kutsuttujen toimijoiden ja vesistöalan asiantuntijoiden kanssa luodaan ensimmäiset visiot suunnittelualueella tarvittavista toimista. Yhteistyön eri muotojen kartoittaminen edistää hankkeen toteutusta. Visio yhdistää tutkimusta, suunnittelua sekä asukkaiden ja elinkeinotoiminnan näkemyksiä ja tarpeita pitkäjänteisesti. Rahoitusmahdollisuuksien selvittäminen kuuluu visiotyöryhmän tehtäviin.

Vision käynnistysvaihe jatkuu vuoden 2025 loppuun.

Lisätiedot:

Katja Pellikka, vesienhoidon asiantuntija, Hämeen ELY-keskus
Puh. 0295 025 204
katja.pellikka@ely-keskus.fi

Taru-Tiina Kalliokuusi, ympäristötarkastaja, Iitin kunta
Puh. 040 559 6498
taru-tiina.kalliokuusi@iitti.fi

Järven äärellä -tapahtumat Kouvolan ja Iitin uimarannoilla

Itämeripäivä Maretariumissa

Pyhtää–Kotka–Hamina-merialueen tilaa seurataan yhteistarkkailuna

Merialueen tila on kokonaisuutena pitkällä aikavälillä kehittynyt hieman parempaan suuntaan.

Kesäkuussa 2025 valmistuneessa raportissa käsitellään Pyhtää–Kotka–Hamina-merialueen fysikaalis-kemiallisen tilan seurantaan sekä rehevöitymisseurantaan kuuluvien vedenlaatu- ja kasviplanktontutkimusten sekä intensiiviasemien pohjaeläintarkkailun tuloksia vuodelta 2024. Kymijoen alaosan ja sen edustan merialueen toimijoilla on ympäristöluvissaan määrätty velvoite tarkkailla toimintansa vaikutuksia vastaanottavassa vesistössä. Velvoitetta toteutetaan toimijoiden yhteistarkkailuna, jossa käytännön vesistötutkimuksista vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry.

Pyhtää–Kotka–Hamina-merialue on ympäristöltään monipuolinen. Alue sisältää jokien suistoalueita, merenlahtia, sisä- ja ulkosaaristoa sekä meren selkiä. Merialue ja sen saaristo muodostavat tärkeän virkistyskäyttöalueen, ja alueella onkin runsaasti yleisiä uimarantoja, leirintäalueita sekä paljon loma-asutusta.

Rehevöityminen heikentää meren tilaa

Itäisen Suomenlahden rannikon tilassa on havaittu hienoista kohentumista, mikä on seurausta jätevedenpuhdistuksen kehittymisestä. Nykyisin ravinnekuormitus tulee suurimmaksi osaksi rannikkovesiimme maa- ja metsätaloudesta. Suomen rajojen ulkopuolella Itämeren pääaltaalla syvät pohjat ovat heikossa tilassa hapettomuuden takia, mikä vaikuttaa myös itäisen Suomenlahden syvänteisiin. Rehevöityminen on edelleen laajalti meren tilaa heikentävä tekijä.

Vedenlaatu vaihtelee vain vähän alueiden välillä

Erilaisesta kuormituspaineesta huolimatta rannikkoalueen keskimääräinen vedenlaatu vaihtelee suhteellisen vähän eri alueiden välillä. Fosforipitoisuus oli kasvukaudella 2024 keskimäärin hieman korkeampi Haminan edustalla, kuten on ollut aiemminkin. Kymijoen fosforipitoisuudet ovat laskeneet viime vuosikymmenten aikana huomattavasti, ja nykyisin joen vesi on rannikkoalueen vettä karumpaa. Vesi oli tutkimusajanjaksolla kirkkaampaa ja näkösyvyyttä oli enemmän ulkomerialueilla kuin rannikolla.

Ulkosaaristossa syvemmillä alueilla alusveden happitilanne oli kuitenkin huonompi, ja sen myötä fosforipitoisuudet olivat hieman rannikkoaluetta korkeampia, mitä selittää ulompien näytepisteiden suuremmat syvyydet. Myös suolapitoisuuserojen muodostama halokliini ja lämpötilaerojen muodostama harppauskerros vaikeuttavat syvillä alueilla veden sekoittumista, jolloin hapekas päällysvesi ei pääse niin helposti sekoittumaan vähähappiseen alusveteen.

Jokien tuomaa kuormitusta

Valtaosa Pyhtää–Kotka–Hamina-merialueen kuormituksesta on Kymijoen mukanaan tuomaa kuormitusta. Tämän lisäksi aluetta kuormittavat myös pienemmät joet, kuten Taasianjoki, Siltakylänjoki, Summanjoki sekä Vehkajoki. Hajakuormituksen lisäksi Kymijoen alaosalle ja merialueelle kohdistuu pistemäistä yhdyskunta- ja teollisuusjätevesikuormitusta.

Vuonna 2024 jokien osuus tarkkailualueelle tulevasta fosforikuormasta oli 97 % ja typpikuormasta 98 %, joten rannikon pistekuormittajien vaikutus merialueen vedenlaatuun jäi vähäiseksi. Pistekuormitus voi kuitenkin olla paikallisesti merkittävää. Pyhtää–Kotka–Hamina-merialueella pistemäinen jätevesikuormitus on keskittynyt pääasiassa Kotkan edustalle.

Vedenlaadun kehitys

Pyhtää–Kotka–Hamina-merialueen rannikon rehevyystasossa on ollut kokonaisravinnepitoisuuksien perusteella paljon vuosien välistä vaihtelua, ja myös klorofyllipitoisuus on vaihdellut vuosien välillä. Typpi- ja klorofyllipitoisuudet näyttävät laskeneen, mutta typpipitoisuuden lievä lasku näyttää kuitenkin taittuneen viime vuosina.

Kymijoki tuo Kotkan ja Pyhtään edustalle moninkertaisesti enemmän makeaa vettä kuin Haminan edustalle laskevat Summan- ja Vehkajoki. Tämä näkyy veden sähkönjohtavuudessa, mikä on korkeampi Haminan rannikolla kuin Pyhtäällä ja Kotkassa.

Myös veden väriarvo on korkeampi Kotkan ja Pyhtään edustalla kuin Haminassa, johtuen jokivaikutuksesta. Veden väriarvo on noussut aavistuksen koko rannikkoalueella 2000-luvulla.

Japaninkuuppaäyriäinen asettunut merialueelle

Vuonna 2021 Lehmäsaaren lähistön näytteistä löytyi Suomelle uusi vieraslaji, japaninkuuppaäyriäinen (Nippoleucon hinumensis). Laji näyttää asettuneen merialueelle: vuonna 2024 laji esiintyi varsin runsaana neljällä näyteasemalla Kotkan edustalla.

Vuosittain pohjaeläinnäytteet otetaan 10 intensiiviasemalta. Vuonna 2024 lajisto oli alueelle tyypillistä eli matalalla, lähempänä rannikkoa pohjaeläimistössä vallitsivat rehevän pohjan makean veden surviaissääsken toukat ja harvasukasmadot, kun taas ulkosaariston syvillä pohjilla vallitsi huonoissakin happioloissa selviävä Marenzelleria-monisukasmato.

Vuonna 2024 juveniilejä Marenzellerioita oli poikkeuksellisen runsaasti myös rannikon lähellä, mutta niiden määrä vaihtelee paljon vuosittain. Uloimpia asemia lukuun ottamatta kaikilla näyteasemilla esiintyi herkkänä pidettyjä raakkuäyriäisiä. Valkokatkaa esiintyi vain kolmella asemalla, ja niissäkin vain yksittäisiä yksilöitä. Intensiiviasemien pohjaeläinaineistoihin perustuvan BBI-indeksin mukaan pohjien tila on kehittynyt parempaan suuntaan kaikilla alueilla 2000-luvulla.

Porvoon edustan merialueen tilaa ja jätevesien vesistövaikutuksia seurataan toiminnanharjoittajien yhteistarkkailuna

Pitkällä aikavälillä pistekuormituksen väheneminen jatkui. Vaarallisia ja haitallisia aineita todettiin vedestä tutkittuun yhdistemäärään nähden vähän.

Porvoon edustan merialueella on suoritettu säännöllistä velvoitetarkkailua 1970-luvulta lähtien. Vuonna 2024 tarkkailuun kuuluivat vedenlaatu, pohjaeläimet ja kalastustiedustelu sekä vaarallisten ja haitallisten aineiden tarkkailu vedestä, sedimentistä ja simpukoista. Vesistötutkimuksista vastasi Kymijoen vesi ja ympäristö ry.

Tarkkailualue on rehevä ja alueelle purkautuvat joet vaikuttavat merkittävästi vedenlaatuun etenkin ylivirtaaman aikaan. Jokivesien samentava vaikutus oli havaittavissa jokisuita lähellä olevilla alueilla.

Pistekuormituksen väheneminen jatkui

Porvoon edustan merialueen suurimmat kuormittajat ovat Porvoonjoki ja Mustijoki, jotka toivat merialueelle typpi- ja fosforikuormasta 96 %. Kiintoainekuormasta jokien osuus oli lähes 100 % ja COD-kuormasta 98 %.

Pistekuormituksen väheneminen tutkimusalueella jatkui. Alueen teollisuuden ja jätevedenpuhdistamon vesistökuormitus on vähentynyt pitkällä aikavälillä. Pistekuormitus tarkoittaa vesistökuormitusta, joka on lähtöisin pistemäisistä päästölähteistä, joita voidaan mitata.

Pistekuormituksen ravinne- ja kiintoainepäästöt olivat vuonna 2024 tavanomaisia. Mereen kohdistuvan kiintoainekuorman kasvun ja vuodenaikaisvaihtelun yhtenä syynä ovat leudot talvet ja rakkasateiden yleistyminen.

Porvoon edustan syvänteissä todetaan loppukesällä hapettomuutta, jonka kesto ja voimakkuus vaihtelevat vuoden sääolojen mukaan. Hapettomuuden seurauksena pohjasta liukenee ravinteita, jotka yhdessä maalta tulevan ravinnekuormituksen kanssa lisäävät veden kasviplanktonin tuotantoa. Vuonna 2024 levätuotanto oli aiempaa suurempaa, myös korkeista veden lämpötiloista johtuen. Vesistöalue luokiteltiin hyvin reheväksi.

Ympäristölaatunormien ylityksiä ei todettu

Vaarallisia ja haitallisia aineita todettiin vedestä tutkittuun yhdistemäärään nähden vähän. Sedimenttien öljyhiilivetyjen, orgaanisten tinayhdisteiden sekä dioksiinien ja furaanien pitoisuudet ovat 2000-luvulla laskeneet. 

Porvoon edustalta tutkittiin torjunta-aineiden, PFAS-yhdisteiden, orgaanisten tinayhdisteiden, bromattujen palonestoaineiden sekä ftalaattien ja eräiden fenoleiden esiintymistä. Haitta-aineita todettiin vedestä todella vähän verrattuna analyysivalikoiman laajuuteen. Vesinäytteistä todettiin pieniä määriä PFAS-yhdisteitä, joiden pitoisuudet olivat selvästi alle ympäristönlaatunormin.

Toinen yleisesti todettu aine oli monobutyylitina, joka on tributyylitinan hajoamistuote. Tributyylitinaa on aikanaan käytetty veneiden ja laivojen pohjamaaleissa estämään kasvillisuuden ja pieneliöiden kiinnittymistä pohjaan. Hyönteiskarkoitteissa käytettyä DEET:iä (dietyylitoluamidi) esiintyi laajalti Porvoon edustalla. Kuggsund ja Skölldvikin edusta olivat haitta-aineiden osalta kuormittuneimmat paikat. Orrenkylänselältä haitta-aineita esiintyi vähemmän kuin Emäsalon länsipuolella.

Orgaanisten tinayhdisteiden käyttö on vähentynyt, mikä näkyi niiden pitoisuuksien alenemisena rannikon lähellä. Ulompana rannikosta tinayhdisteitä esiintyy edelleen kohonneina pitoisuuksina laivaväylien varsilla ja risteysalueilla.

Sedimenteissä öljyhiilivetyjen pitoisuudet ovat 2000-luvulla laskeneet. Sedimenttien osalta kuormittuneimpia alueita olivat Emäsalon länsiranta, Esthamnsfjärden ja merivesitunnelin edusta.  

Pohjaeläimet

Pohjaeläintutkimusten perusteella pohjan laadun vähittäistä paranemista on havaittu 2010-luvulta alkaen.

Pohjaeläinnäytteet otettiin kahdelta Svartbäckinselän asemalta. Öljysataman edustalla Marenzelleria-monisukasmadot dominoivat pohjaeläimistöä edellisvuosien tapaan, ja myös vieraslaji japaninkuuppaäyriäinen oli runsas. Japaninkuuppaäyriäistä on Porvoon edustalla tavattu vuodesta 2021 lähtien. Öljysataman edustalla liejusimpukoista lähes puolet olivat pieniä, eli nuoria yksilöitä. BBI-indeksin mukaan pohjan tila oli öljysataman edustalla erinomainen.

Svartbäckinselän eteläosan syvännealueen valtalaji oli edellisvuosista poiketen Tubificidae-harvasukasmadot. Raakkuäyriäisiä tai valkokatkaa ei vuonna 2024 tavattu. Liejusimpukoita oli useaa kokoluokkaa, mutta pieniä yksilöitä oli hyvin vähän. Svartbäckinselän eteläosan syvänteen pohjan tila oli hyvä, kun vuonna 2023 se oli erinomainen.

Pohjaeläinten haitta-ainetarkkailun seurantakohteena oli liejusimpukka (Macoma balthica). PAH-yhdisteet (polyaromaattiset hiilivedyt) tutkittiin simpukoista vuonna 2024 ensimmäistä kertaa velvoitetarkkailun yhteydessä. Svartbäckinselän simpukoissa todettiin organotinoja, PAH-yhdisteitä sekä dioksiineja ja furaaneja. Haitta-aineiden pitoisuudet simpukoissa olivat Orrenkylänselällä pienempiä kuin Svartbäckinselällä.

Tutkimusalue

Porvoon edustan merialue on pääosin hyvin matala, ja alueen keskisyvyys on vain noin seitsemän metriä. Suurimmat alueelle laskevat joet ovat Porvoonjoki ja Mustijoki.

Porvoonjoki laskee Sikosaaren edustalle ja joen suualue avautuu ensin Haikkoonselkänä ja muuttuu myöhemmin Emäsalonseläksi. Suualueen itäpuolella sijaitsee hyvin matala Stensbölenselkä. Emäsalonselkä yhtyy Svartbäckinselkään kapean Kuggsundin kautta. Mustijoki puolestaan laskee Kulloonlahteen, joka sijaitsee aivan Svartbäckinselän pohjoisosassa.

Svartbäckinselän itäpuolella sijaitseva Emäsalon saari erottaa Svartbäckinselän ja Orrenkylänselän toisistaan. Svartbäckinselän keskisyvyys on noin 14 metriä, mutta selän itärannat ovat jyrkät ja syvyys on näillä alueilla 20–30 metriä. Emäsalon itäpuolella sijaitseva Orrenkylänselkä on matalampi ja keskisyvyys on noin kahdeksan metriä. Koko Svartbäckinselkä ja Orrenkylänselän eteläosat avautuvat kynnyksettä Suomenlahdelle.

Lisätietoja antaa:

Kymijoen vesi ja ympäristö ry

Esa Korkeamäki

toiminnanjohtaja, FT

puh. 044 7677 230

esa.korkeamaki@kyvy.fi

Hulevet-aamukahvit pe 11.4.2025 klo 9-10

Seuraavat ja tällä erää viimeiset hulevesiaamukahvit on katettu  perjantaina 11.4.2025 klo 9–10 välillä Teamsissa.

Aihe: Työmaavedet ja niiden hallinta

– Alkusanat

– Pääkaupunkiseudun työmaavesiohjeen jalkauttaminen (20 min)
Saara Olsen, limnologi, Espoon kaupunki

– Kehä III hulevesirummun ja Kormuniitynojan kunnossapitotyö (20 min)
Iiro Lehtinen, suunnitteluinsinööri, Vantaan kaupunki

Rekisteröi itsesi mukaan hulevesiwebinaariin.

Webinaarit on kohdennettu erityisesti kunnissa hulevesien parissa työskenteleville ja alan asiantuntijoille.

Summajoen vesiensuojeluillat maanantaisin 31.3. ja 14.4.2025

Kenelle: Vesiensuojeluillat on suunnattu kaikille vesiensuojelusta kiinnostuneille. ja sisältö on ymmärrettävää ilman metsäalan koulutusta tai kokemusta.

Tule Vesiensuojeluiltaan kuulemaan Summajoen kunnostushankkeesta ja hakemaan käytännön vinkkejä, kuinka sinä voisit omalta osaltasi parantaa Summajoen tilaa. Summanjoen kunnostushankkeen tarkoitus on käynnistää joen valuma-alueen ennallistamisia ja kunnostuksia, jotta sen ekologinen tila saataisiin hyvälle tasolle turvetuotannon sekä muiden maa- ja metsätalouselinkeinojen vaikutuspiirissä olevilla vesialueella. Tilaisuudessa on kahvitarjoilu.

Tilaisuuksiin voi osallistua myös etänä. Teams-linkki lähetään ilmoittautuneille sähköpostiin.

Ohjelma

• Summajoen kunnostushankeen esittely (Kimmo Karell, Kymijoen vesi ja ympäristö ry)
• Esimerkkikohteen esittely (Eveliina Piispanen, Kymijoen vesi ja ympäristö ry)
• Metsätalouden vesiensuojelu Summajoen kunnostushankkeessa (Kimmo Karell ja Eveliina Piispanen, Kymijoen vesi ja ympäristö ry)
• Vesiensuojeluhankkeiden metka-rahoitus, vesiensuojelurakenteiden esittely ja vesiensuojelu osana metsänhoitoa (Sara Silvennoinen, Suomen metsäkeskus)
• Keskustelua ja kysymyksiä

Ilmoittaudu itsellesi sopivaan Summajoen vesiensuojeluiltaan Suomen metsäkeskuksen tapahtumakalenterissa alla olevien linkkien kautta:

Maanantaina 31.3.2025 klo 17–20 Taidekeskus Antares

Maanantaina 14.4.2025 klo 17–20 Villa Jaakkola, Reitkalli

Ilmoittaudu viimeistään tapahtumaa edeltävänä perjantaina klo 12. Tapahtumat ovat osallistujalle maksuttomia.

Vesiensuojeluillat järjestää Summajoen kunnostushanke sekä Suomen metsäkeskuksen Kaakon vesiosaaja -hanke. Summajoen kunnostushankeen päärahoittajana on Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (JTF). Muu rahoitusosuus koostuu EkspSäätiön ja Tuuliaisen Säätiön tuesta, sekä omarahoitusosuudesta. Kaakon vesiosaaja – hanke on Euroopan unionin osarahoittama.

Lisätietoja:

Sara Silvennoinen

projektipäällikkö, Kaakon vesiosaaja -hanke

puh. 050 454 2489

sara.silvennoinen(a)metsakeskus.fi

Suomen metsäkeskus

Kimmo Karell                                                                                                                                           

projektipäällikkö, Summanjoen kunnostushanke           

puh. 050 5753 196                                                                                                           

kimmo.karell(a)kyvy.fi                                                                                                                     

Kymijoen vesi ja ympäristö ry

Summanjoen kunnostushankkeen infotilaisuus: Savilammi

Tervetuloa tutustumaan Kymijoen vesi ja ympäristo ry:n Summanjoen kunnostushankkeeseen ja keskustelemaan Savilammen alueen mahdollisista kunnostussuunnitelmista.

Summanjoen kunnostushanke rahoittajat

HULEVET-weinaari: Hulevesien hallinta tiealueilla

Webinaari: 14.2.2025 perjantaina klo 9–10 välillä Teamsissa

Aihe: Hulevesien hallinta tiealueilla

• Alkusanat
• Hulevedet maanteiden kunnossapidossa (20 min)
  Katri Nuuja, lakimies, Väylävirasto
• Uponor suodatinkaivo – Keravan hulevesitutkimus (20 min)
  Teemu Salminen, ratkaisupäällikkö, Uponor Infra Oy

REKISTERÖI itsesi mukaan webinaariin linkin kautta!

HULEVET-hanke on saanut avustusta ympäristöministeriön käynnistämästä Vesiensuojelun tehostamisohjelmasta ’Kaupunkivedet ja haitalliset aineet’ -teemasta.

Ohjelman tavoitteena on parantaa Itämeren ja sisävesien tilaa

Ruotsalainen-Konnivesi-vesialueen tila vuosina 2014–2023

Jätevesien vaikutukset vesistössä ovat kuormituksen vähentyessä pienentyneet.

Heinolan alapuolisen vesistöalueen yhteistarkkailussa seurataan vesialueen Ruotsalainen-Konnivesi veden laatua ja jätevesikuormituksen vaikutuksia vesistön tilaan. Velvoitevesistötarkkailut on aloitettu Heinolan alapuolisella vesialueella vuonna 1973. Vesistötarkkailua on hoitanut alusta lähtien Kymijoen vesiensuojeluyhdistys ry eli nykyinen Kymijoen vesi ja ympäristö ry.

Tässä laajassa yhteenvedossa on tarkasteltu Heinolan alapuolisen Konniveden tilaa ja sen kehitystä vuosina 2014–2023 ja useiden laatuparametrien osalta pidemmälläkin aikavälillä. Vertailuvesistönä tutkimuksissa on käytetty Ruotsalaista, joka on Heinolan yläpuolinen Kymijoen järviallas.

Yhteistarkkailuna toteutetuissa velvoitetarkkailuissa ovat mukana Heinolan kaupunki, Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehdas ja Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehdas. Maitiaislahden osalta tarkastelu perustuu nykyisin Stora Enso Packaging Oy:n entisen aaltopahvitehtaan velvoitetarkkailutuloksiin.

Fosfori- ja kiintoainekuormitus vähentyneet

Heinolan alueen jätevesien fosfori- ja kiintoainekuormitus väheni merkittävästi vuonna 2003. Myös typpikuormitus on vähentynyt merkittävästi parin viime vuoden aikana pääasiassa Heinolan jätevedenpuhdistamon typenpoiston tehostumisen seurauksena.

Päällysveden fosforipitoisuus on laskenut Konnivedellä, mikä on seurausta sekä jätevesien fosforikuormituksen vähenemisestä että Konniveteen tulevan veden fosforipitoisuuden laskusta. Tulosten mukaan Konnivesi on karun ja lievästi rehevän rajamailla. Ravinnesuhteiden perusteella Konnivesi on selkeästi fosforirajoitteinen.

Jyrängönvirran ja Vuolenkosken vedenlaadussa ei ole juurikaan eroa. Esimerkiksi fosforipitoisuuden ero on 2000-luvulla kaventunut, ja monena vuonna mediaaneissa ei ole ollut eroa. Parina viime vuotena Vuolenkosken ja Jyrängönvirran ammoniumtypen mediaanipitoisuuksissa ei ole enää ollut eroa. 

Viimeinenkin Maitiaislahteen tuleva jätevesikuormitus loppui vuonna 2008 ja lahden tilassa on havaittavissa lievää kohenemista. Huonon veden vaihtuvuuden vuoksi lahden tilassa näkyy edelleen vahvasti sen kuormitushistoria. Lahtialue on edelleen rehevä ja rehevyys voimistuu lahden pohjukkaa kohti.

Maitiaislahden tuotantokauden aikainen päällysveden fosforipitoisuus on laskenut 1990-luvulta lähtien. Myös typpipitoisuuksissa on havaittavissa lievä laskusuunta. Lahden fosforirajoittuneisuus on vain vahvistunut tarkasteltuna ajanjaksona. Nykyään alusveden fosforipitoisuudet ovat maksimissaankin vain noin kaksinkertaisia päällysveteen verrattuna, kun ne vielä 1990-luvulla saattoivat olla jopa 10–20 –kertaisia. 

Konnivedelle hygieeninen vedenlaatu erinomainen

Konnivesi on Kymijoen läpivirtausjärvi ja saa vetensä yläpuolisesta Kymijoen järvialtaasta eli Ruotsalaisesta ja pienessä määrin myös Räävelin reitiltä. Suurista vesimääristä ja selvästä läpivirtauksesta johtuen Heinolan alueen jätevesikuormituksesta johtuvat muutokset alapuolisen vesialueen fysikaalis-kemiallisessa vedenlaadussa ovat lieviä. Myös vesienhoidon tilaluokittelun mukaan Konniveden fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu on hyvä.

Erityisesti päällysvedessä jätevesien vaikutukset näkyvät vähäisinä. Aiempina vuosina vaikutukset näkyivät selvästi Kymenvirran syvänteessä.

Kerrostuneisuuskausien loppupuolella kuormituksen alapuolisella pääreitillä esiintyy jätevesistä johtuvaa alusveden hapenvajausta. Loppukesällä pohjan läheisen veden hapettomuutta esiintyy Maitiaislahden suulla edelleen säännöllisesti, mutta talvinen happitilanne näyttäisi kohentuneen 2000-luvulla. Sen sijaan Ruotsalaisella lopputalvinen happitilanne on heikentynyt viimeisen 10 vuoden aikana.  Konniselällä happitilanne on hyvä. Hygieeninen vedenlaatu on ollut Konnivedellä erinomainen.

Piilevät ja perifyton

Viimeisen kymmenen vuoden aikana tehtyjen piilevätutkimusten tulokset ovat ilmentäneet Konnivesi-Ruotsalaisen veden erinomaista tai hyvää laatua, sekä karua tai melko karua ravinnetasoa. Piilevätulosten kautta tarkasteltuna jätevesikuormituksella ei ole ollut yhteyttä rantavyöhykkeen vedenlaatuun tai vaikutus on ollut vähäinen. Maitiaislahden piilevätulokset erottuvat muista näytepisteistä ja ilmentävät toistuvasti keskirehevää tai melko rehevää vedenlaatua.

Keinoalustoilla tehtävän perifytontutkimuksen mukaan levämäärät ovat vaihdelleet vuosien ja näytepaikkojen välillä. Pääsääntöisesti tutkimusalueen levämäärät eivät ole eronneet vertailualueen levämääristä. Ainoastaan Rautsaaren läheisillä pisteillä sekä Konniselän koillisosassa, Honkasaarten lähellä levämäärä on heilahdellut kymmenen vuoden tarkasteluvälillä vertailualuetta enemmän. Rautsaaren länsipuolella levämäärät ovat olleet vertailualuetta merkitsevästi korkeampia, kun tarkastellaan koko viimeisen kymmenen vuoden aikaväliä.

Syvännealueiden pohjaeläimistö

Syvännealueiden pohjaeläimistön perusteella pohjan tila on ollut heikoimmillaan 1970-luvulla ja 1980-luvun alkupuolella. Järvivesistöjen ekologiseen luokitteluun kehitetyn syvännepohjaeläinindeksin mukaan pohjan tila on ollut vuosina 1992–2023 paras yläpuolisella Ruotsalaisella. Konniselällä pohjan tila on ollut indeksin mukaan lähes samalla tasolla vuodesta 2005 lähtien, jolloin rinnakkaisnostojen määrää nostettiin ja näytteiden edustavuus parani.

Voimakkaimmin jätevesikuormitus on näkynyt pohjan tilassa Maitiaislahden suulla, Kymenvirran alaosalla ja Matinsalmessa. Maitiaislahden suulla pohjan tila on pysynyt vakaana ilmentäen ennen kaikkea rehevyyttä ja huonoa happitilannetta. Kymenvirran alaosalla ja varsinkin Matinsalmessa pohjan tila on ollut epävakaa ja vuosittaiset vaihtelut suuria.

Löysinselällä ja Konniveden alaosalla pohjan tila on kohentunut 1990-luvulta. Konniveden länsiosalla pohjan tila on parantunut hieman. Vuosien 2013, 2017 ja 2021 tulosten mukaan indeksiarvot ilmensivät Maitiaislahtea lukuun ottamatta kaikilla tutkimusalueilla erinomaista tilaa.

Rantavyöhykkeen pohjaeläimistö

Konnivesi-Ruotsalaisen rantavyöhykkeen surviaissääskilajisto on monipuolinen. Lajistosta lasketut surviaissääski-indeksin perusteella alue on luokiteltu enimmäkseen hyvin karuksi tai karuksi. Maitiaislahdella kuormitushistoria näkyy lajistossa edelleen, ja Maitiaislahden luokitus on vaihdellut eri tutkimusvuosina hyvin rehevän ja melko karun välillä.

Kalatalous

Konnivesi-Ruotsalaisen kalasto on koeverkotusten perusteella tyypillistä karujen järvien lajistoa. Yksikkösaaliit ovat pieniä, keskimäärin noin 9–25 kpl ja 215–640 g koeverkkoa kohden. Yksikkösaaliiden perusteella sekä Konniveden että Ruotsalaisen koealat voidaan luokitella erinomaiseen tilaan. Sen sijaan särkikalojen biomassaosuuden perusteella tilaluokitus vaihtelee Konniveden huonosta Ruotsalaisen erinomaiseen.

Kalastustiedustelujen perusteella Konnivedellä kalastaa vuosittain noin 1 100 taloutta. Pitkällä aikavälillä vapaa-ajan kalastajien kalamäärät ovat laskeneet, mutta rapusaalis on kasvanut. Vapaa-ajan kalastajien yleisimmät saalislajit ovat edelleen hauki, ahven ja muikku, jonka kanta vaihtelee suuresti tutkimusvuosien välillä. Kalastajien kokemuksen mukaan pyydysten likaantuminen on ollut pitkällä aikavälillä yksi merkittävimmistä kalastushaitoista.

Tarkkailutulosten perusteella jätevesikuormituksen vaikutus Konniveden kalastoon ja kalastukseen ei ole enää merkittävä.

Kymijoen vesi ja ympäristö ry

Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n toteuttamat raporttijulkaisut

Toistaiseksi yhdistyksen kotisivuilla ei julkaista raportteja.

Useimmat velvoitetarkkailuraportit ovat luonteeltaan julkisia ja niitä voi entiseen tapaan pyytää alueen ELY-keskukselta.

Selvitämme raporttien julkaisukäytäntöjä.