Kesäkuussa 2025 valmistuneessa raportissa käsitellään Pyhtää–Kotka–Hamina-merialueen fysikaalis-kemiallisen tilan seurantaan sekä rehevöitymisseurantaan kuuluvien vedenlaatu- ja kasviplanktontutkimusten sekä intensiiviasemien pohjaeläintarkkailun tuloksia vuodelta 2024. Kymijoen alaosan ja sen edustan merialueen toimijoilla on ympäristöluvissaan määrätty velvoite tarkkailla toimintansa vaikutuksia vastaanottavassa vesistössä. Velvoitetta toteutetaan toimijoiden yhteistarkkailuna, jossa käytännön vesistötutkimuksista vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry.
Pyhtää–Kotka–Hamina-merialue on ympäristöltään monipuolinen. Alue sisältää jokien suistoalueita, merenlahtia, sisä- ja ulkosaaristoa sekä meren selkiä. Merialue ja sen saaristo muodostavat tärkeän virkistyskäyttöalueen, ja alueella onkin runsaasti yleisiä uimarantoja, leirintäalueita sekä paljon loma-asutusta.
Rehevöityminen heikentää meren tilaa
Itäisen Suomenlahden rannikon tilassa on havaittu hienoista kohentumista, mikä on seurausta jätevedenpuhdistuksen kehittymisestä. Nykyisin ravinnekuormitus tulee suurimmaksi osaksi rannikkovesiimme maa- ja metsätaloudesta. Suomen rajojen ulkopuolella Itämeren pääaltaalla syvät pohjat ovat heikossa tilassa hapettomuuden takia, mikä vaikuttaa myös itäisen Suomenlahden syvänteisiin. Rehevöityminen on edelleen laajalti meren tilaa heikentävä tekijä.
Vedenlaatu vaihtelee vain vähän alueiden välillä
Erilaisesta kuormituspaineesta huolimatta rannikkoalueen keskimääräinen vedenlaatu vaihtelee suhteellisen vähän eri alueiden välillä. Fosforipitoisuus oli kasvukaudella 2024 keskimäärin hieman korkeampi Haminan edustalla, kuten on ollut aiemminkin. Kymijoen fosforipitoisuudet ovat laskeneet viime vuosikymmenten aikana huomattavasti, ja nykyisin joen vesi on rannikkoalueen vettä karumpaa. Vesi oli tutkimusajanjaksolla kirkkaampaa ja näkösyvyyttä oli enemmän ulkomerialueilla kuin rannikolla.
Ulkosaaristossa syvemmillä alueilla alusveden happitilanne oli kuitenkin huonompi, ja sen myötä fosforipitoisuudet olivat hieman rannikkoaluetta korkeampia, mitä selittää ulompien näytepisteiden suuremmat syvyydet. Myös suolapitoisuuserojen muodostama halokliini ja lämpötilaerojen muodostama harppauskerros vaikeuttavat syvillä alueilla veden sekoittumista, jolloin hapekas päällysvesi ei pääse niin helposti sekoittumaan vähähappiseen alusveteen.
Jokien tuomaa kuormitusta
Valtaosa Pyhtää–Kotka–Hamina-merialueen kuormituksesta on Kymijoen mukanaan tuomaa kuormitusta. Tämän lisäksi aluetta kuormittavat myös pienemmät joet, kuten Taasianjoki, Siltakylänjoki, Summanjoki sekä Vehkajoki. Hajakuormituksen lisäksi Kymijoen alaosalle ja merialueelle kohdistuu pistemäistä yhdyskunta- ja teollisuusjätevesikuormitusta.
Vuonna 2024 jokien osuus tarkkailualueelle tulevasta fosforikuormasta oli 97 % ja typpikuormasta 98 %, joten rannikon pistekuormittajien vaikutus merialueen vedenlaatuun jäi vähäiseksi. Pistekuormitus voi kuitenkin olla paikallisesti merkittävää. Pyhtää–Kotka–Hamina-merialueella pistemäinen jätevesikuormitus on keskittynyt pääasiassa Kotkan edustalle.
Vedenlaadun kehitys
Pyhtää–Kotka–Hamina-merialueen rannikon rehevyystasossa on ollut kokonaisravinnepitoisuuksien perusteella paljon vuosien välistä vaihtelua, ja myös klorofyllipitoisuus on vaihdellut vuosien välillä. Typpi- ja klorofyllipitoisuudet näyttävät laskeneen, mutta typpipitoisuuden lievä lasku näyttää kuitenkin taittuneen viime vuosina.
Kymijoki tuo Kotkan ja Pyhtään edustalle moninkertaisesti enemmän makeaa vettä kuin Haminan edustalle laskevat Summan- ja Vehkajoki. Tämä näkyy veden sähkönjohtavuudessa, mikä on korkeampi Haminan rannikolla kuin Pyhtäällä ja Kotkassa.
Myös veden väriarvo on korkeampi Kotkan ja Pyhtään edustalla kuin Haminassa, johtuen jokivaikutuksesta. Veden väriarvo on noussut aavistuksen koko rannikkoalueella 2000-luvulla.
Japaninkuuppaäyriäinen asettunut merialueelle
Vuonna 2021 Lehmäsaaren lähistön näytteistä löytyi Suomelle uusi vieraslaji, japaninkuuppaäyriäinen (Nippoleucon hinumensis). Laji näyttää asettuneen merialueelle: vuonna 2024 laji esiintyi varsin runsaana neljällä näyteasemalla Kotkan edustalla.
Vuosittain pohjaeläinnäytteet otetaan 10 intensiiviasemalta. Vuonna 2024 lajisto oli alueelle tyypillistä eli matalalla, lähempänä rannikkoa pohjaeläimistössä vallitsivat rehevän pohjan makean veden surviaissääsken toukat ja harvasukasmadot, kun taas ulkosaariston syvillä pohjilla vallitsi huonoissakin happioloissa selviävä Marenzelleria-monisukasmato.
Vuonna 2024 juveniilejä Marenzellerioita oli poikkeuksellisen runsaasti myös rannikon lähellä, mutta niiden määrä vaihtelee paljon vuosittain. Uloimpia asemia lukuun ottamatta kaikilla näyteasemilla esiintyi herkkänä pidettyjä raakkuäyriäisiä. Valkokatkaa esiintyi vain kolmella asemalla, ja niissäkin vain yksittäisiä yksilöitä. Intensiiviasemien pohjaeläinaineistoihin perustuvan BBI-indeksin mukaan pohjien tila on kehittynyt parempaan suuntaan kaikilla alueilla 2000-luvulla.
| Analyysi | Yksikkö | Lelleri | Varissaari | Varvio | Hillonniemi |
| Happi | mg/l | 9,2 | 9,6 | 9,3 | 9,2 |
| Hapen kyllästys-% | % | 100 | 105 | 101 | 100 |
| Sameus | FTU | 0,8 | 1,7 | 1,4 | 1,5 |
| Sähkönjohtavuus | mS/m | 634 | 402 | 634 | 627 |
| Saliniteetti | ‰ | 3,57 | 2,09 | 3,57 | 3,52 |
| pH | – | 8,2 | 8,1 | 8,2 | 8,2 |
| Väri | mgPt/l | 20 | 30 | 20 | 25 |
| Kokonaistyppi | µg/l | 360 | 430 | 360 | 370 |
| Nitriitti+nitraattityppi | µg/l | <5 | 35 | <5 | <5 |
| Ammoniumtyppi | µg/l | 9 | 22 | 11 | 13 |
| Kokonaisfosfori | µg/l | 29 | 23 | 16 | 18 |
| Fosfaattifosfori | µg/l | 4 | 7 | 11 | 12 |
| Fekaaliset streptokokit | kpl/100ml | 1 | 7 | 0 | 0 |
| Klorofylli, kokoomanäyte 0-6 m | µg/l | 6,3 | 6,2 | 11 | 10 |
| Näkösyvyys | m | 3,1 | 2,1 | 2,9 | 2,7 |
| Lämpötila | 0C | 18,3 | 19,1 | 18,2 | 18,4 |