Porvoon edustan merialueella on suoritettu säännöllistä velvoitetarkkailua 1970-luvulta lähtien. Vuonna 2024 tarkkailuun kuuluivat vedenlaatu, pohjaeläimet ja kalastustiedustelu sekä vaarallisten ja haitallisten aineiden tarkkailu vedestä, sedimentistä ja simpukoista. Vesistötutkimuksista vastasi Kymijoen vesi ja ympäristö ry.
Tarkkailualue on rehevä ja alueelle purkautuvat joet vaikuttavat merkittävästi vedenlaatuun etenkin ylivirtaaman aikaan. Jokivesien samentava vaikutus oli havaittavissa jokisuita lähellä olevilla alueilla.
Pistekuormituksen väheneminen jatkui
Porvoon edustan merialueen suurimmat kuormittajat ovat Porvoonjoki ja Mustijoki, jotka toivat merialueelle typpi- ja fosforikuormasta 96 %. Kiintoainekuormasta jokien osuus oli lähes 100 % ja COD-kuormasta 98 %.
Pistekuormituksen väheneminen tutkimusalueella jatkui. Alueen teollisuuden ja jätevedenpuhdistamon vesistökuormitus on vähentynyt pitkällä aikavälillä. Pistekuormitus tarkoittaa vesistökuormitusta, joka on lähtöisin pistemäisistä päästölähteistä, joita voidaan mitata.
Pistekuormituksen ravinne- ja kiintoainepäästöt olivat vuonna 2024 tavanomaisia. Mereen kohdistuvan kiintoainekuorman kasvun ja vuodenaikaisvaihtelun yhtenä syynä ovat leudot talvet ja rakkasateiden yleistyminen.
Porvoon edustan syvänteissä todetaan loppukesällä hapettomuutta, jonka kesto ja voimakkuus vaihtelevat vuoden sääolojen mukaan. Hapettomuuden seurauksena pohjasta liukenee ravinteita, jotka yhdessä maalta tulevan ravinnekuormituksen kanssa lisäävät veden kasviplanktonin tuotantoa. Vuonna 2024 levätuotanto oli aiempaa suurempaa, myös korkeista veden lämpötiloista johtuen. Vesistöalue luokiteltiin hyvin reheväksi.
Ympäristölaatunormien ylityksiä ei todettu
Vaarallisia ja haitallisia aineita todettiin vedestä tutkittuun yhdistemäärään nähden vähän. Sedimenttien öljyhiilivetyjen, orgaanisten tinayhdisteiden sekä dioksiinien ja furaanien pitoisuudet ovat 2000-luvulla laskeneet.
Porvoon edustalta tutkittiin torjunta-aineiden, PFAS-yhdisteiden, orgaanisten tinayhdisteiden, bromattujen palonestoaineiden sekä ftalaattien ja eräiden fenoleiden esiintymistä. Haitta-aineita todettiin vedestä todella vähän verrattuna analyysivalikoiman laajuuteen. Vesinäytteistä todettiin pieniä määriä PFAS-yhdisteitä, joiden pitoisuudet olivat selvästi alle ympäristönlaatunormin.
Toinen yleisesti todettu aine oli monobutyylitina, joka on tributyylitinan hajoamistuote. Tributyylitinaa on aikanaan käytetty veneiden ja laivojen pohjamaaleissa estämään kasvillisuuden ja pieneliöiden kiinnittymistä pohjaan. Hyönteiskarkoitteissa käytettyä DEET:iä (dietyylitoluamidi) esiintyi laajalti Porvoon edustalla. Kuggsund ja Skölldvikin edusta olivat haitta-aineiden osalta kuormittuneimmat paikat. Orrenkylänselältä haitta-aineita esiintyi vähemmän kuin Emäsalon länsipuolella.
Orgaanisten tinayhdisteiden käyttö on vähentynyt, mikä näkyi niiden pitoisuuksien alenemisena rannikon lähellä. Ulompana rannikosta tinayhdisteitä esiintyy edelleen kohonneina pitoisuuksina laivaväylien varsilla ja risteysalueilla.
Sedimenteissä öljyhiilivetyjen pitoisuudet ovat 2000-luvulla laskeneet. Sedimenttien osalta kuormittuneimpia alueita olivat Emäsalon länsiranta, Esthamnsfjärden ja merivesitunnelin edusta.
Pohjaeläimet
Pohjaeläintutkimusten perusteella pohjan laadun vähittäistä paranemista on havaittu 2010-luvulta alkaen.
Pohjaeläinnäytteet otettiin kahdelta Svartbäckinselän asemalta. Öljysataman edustalla Marenzelleria-monisukasmadot dominoivat pohjaeläimistöä edellisvuosien tapaan, ja myös vieraslaji japaninkuuppaäyriäinen oli runsas. Japaninkuuppaäyriäistä on Porvoon edustalla tavattu vuodesta 2021 lähtien. Öljysataman edustalla liejusimpukoista lähes puolet olivat pieniä, eli nuoria yksilöitä. BBI-indeksin mukaan pohjan tila oli öljysataman edustalla erinomainen.
Svartbäckinselän eteläosan syvännealueen valtalaji oli edellisvuosista poiketen Tubificidae-harvasukasmadot. Raakkuäyriäisiä tai valkokatkaa ei vuonna 2024 tavattu. Liejusimpukoita oli useaa kokoluokkaa, mutta pieniä yksilöitä oli hyvin vähän. Svartbäckinselän eteläosan syvänteen pohjan tila oli hyvä, kun vuonna 2023 se oli erinomainen.
Pohjaeläinten haitta-ainetarkkailun seurantakohteena oli liejusimpukka (Macoma balthica). PAH-yhdisteet (polyaromaattiset hiilivedyt) tutkittiin simpukoista vuonna 2024 ensimmäistä kertaa velvoitetarkkailun yhteydessä. Svartbäckinselän simpukoissa todettiin organotinoja, PAH-yhdisteitä sekä dioksiineja ja furaaneja. Haitta-aineiden pitoisuudet simpukoissa olivat Orrenkylänselällä pienempiä kuin Svartbäckinselällä.
Tutkimusalue
Porvoon edustan merialue on pääosin hyvin matala, ja alueen keskisyvyys on vain noin seitsemän metriä. Suurimmat alueelle laskevat joet ovat Porvoonjoki ja Mustijoki.
Porvoonjoki laskee Sikosaaren edustalle ja joen suualue avautuu ensin Haikkoonselkänä ja muuttuu myöhemmin Emäsalonseläksi. Suualueen itäpuolella sijaitsee hyvin matala Stensbölenselkä. Emäsalonselkä yhtyy Svartbäckinselkään kapean Kuggsundin kautta. Mustijoki puolestaan laskee Kulloonlahteen, joka sijaitsee aivan Svartbäckinselän pohjoisosassa.
Svartbäckinselän itäpuolella sijaitseva Emäsalon saari erottaa Svartbäckinselän ja Orrenkylänselän toisistaan. Svartbäckinselän keskisyvyys on noin 14 metriä, mutta selän itärannat ovat jyrkät ja syvyys on näillä alueilla 20–30 metriä. Emäsalon itäpuolella sijaitseva Orrenkylänselkä on matalampi ja keskisyvyys on noin kahdeksan metriä. Koko Svartbäckinselkä ja Orrenkylänselän eteläosat avautuvat kynnyksettä Suomenlahdelle.
Lisätietoja antaa:
Kymijoen vesi ja ympäristö ry
Esa Korkeamäki
toiminnanjohtaja, FT
puh. 044 7677 230
esa.korkeamaki@kyvy.fi
– Alkusanat
– Pääkaupunkiseudun työmaavesiohjeen jalkauttaminen (20 min)
Saara Olsen, limnologi, Espoon kaupunki
– Kehä III hulevesirummun ja Kormuniitynojan kunnossapitotyö (20 min)
Iiro Lehtinen, suunnitteluinsinööri, Vantaan kaupunki
Webinaarit on kohdennettu erityisesti kunnissa hulevesien parissa työskenteleville ja alan asiantuntijoille.
Kenelle: Vesiensuojeluillat on suunnattu kaikille vesiensuojelusta kiinnostuneille. ja sisältö on ymmärrettävää ilman metsäalan koulutusta tai kokemusta.
Tule Vesiensuojeluiltaan kuulemaan Summajoen kunnostushankkeesta ja hakemaan käytännön vinkkejä, kuinka sinä voisit omalta osaltasi parantaa Summajoen tilaa. Summanjoen kunnostushankkeen tarkoitus on käynnistää joen valuma-alueen ennallistamisia ja kunnostuksia, jotta sen ekologinen tila saataisiin hyvälle tasolle turvetuotannon sekä muiden maa- ja metsätalouselinkeinojen vaikutuspiirissä olevilla vesialueella. Tilaisuudessa on kahvitarjoilu.
Tilaisuuksiin voi osallistua myös etänä. Teams-linkki lähetään ilmoittautuneille sähköpostiin.
Ohjelma
Ilmoittaudu itsellesi sopivaan Summajoen vesiensuojeluiltaan Suomen metsäkeskuksen tapahtumakalenterissa alla olevien linkkien kautta:
Maanantaina 31.3.2025 klo 17–20 Taidekeskus Antares
Maanantaina 14.4.2025 klo 17–20 Villa Jaakkola, Reitkalli
Ilmoittaudu viimeistään tapahtumaa edeltävänä perjantaina klo 12. Tapahtumat ovat osallistujalle maksuttomia.
Vesiensuojeluillat järjestää Summajoen kunnostushanke sekä Suomen metsäkeskuksen Kaakon vesiosaaja -hanke. Summajoen kunnostushankeen päärahoittajana on Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (JTF). Muu rahoitusosuus koostuu EkspSäätiön ja Tuuliaisen Säätiön tuesta, sekä omarahoitusosuudesta. Kaakon vesiosaaja – hanke on Euroopan unionin osarahoittama.
Lisätietoja:
Sara Silvennoinen
projektipäällikkö, Kaakon vesiosaaja -hanke
puh. 050 454 2489
sara.silvennoinen(a)metsakeskus.fi
Suomen metsäkeskus
Kimmo Karell
projektipäällikkö, Summanjoen kunnostushanke
puh. 050 5753 196
kimmo.karell(a)kyvy.fi
Kymijoen vesi ja ympäristö ry
Summanjoen kunnostushanke rahoittajat
Webinaari: 14.2.2025 perjantaina klo 9–10 välillä Teamsissa
Aihe: Hulevesien hallinta tiealueilla
REKISTERÖI itsesi mukaan webinaariin linkin kautta!
HULEVET-hanke on saanut avustusta ympäristöministeriön käynnistämästä Vesiensuojelun tehostamisohjelmasta ’Kaupunkivedet ja haitalliset aineet’ -teemasta.
Ohjelman tavoitteena on parantaa Itämeren ja sisävesien tilaa
Heinolan alapuolisen vesistöalueen yhteistarkkailussa seurataan vesialueen Ruotsalainen-Konnivesi veden laatua ja jätevesikuormituksen vaikutuksia vesistön tilaan. Velvoitevesistötarkkailut on aloitettu Heinolan alapuolisella vesialueella vuonna 1973. Vesistötarkkailua on hoitanut alusta lähtien Kymijoen vesiensuojeluyhdistys ry eli nykyinen Kymijoen vesi ja ympäristö ry.
Tässä laajassa yhteenvedossa on tarkasteltu Heinolan alapuolisen Konniveden tilaa ja sen kehitystä vuosina 2014–2023 ja useiden laatuparametrien osalta pidemmälläkin aikavälillä. Vertailuvesistönä tutkimuksissa on käytetty Ruotsalaista, joka on Heinolan yläpuolinen Kymijoen järviallas.
Yhteistarkkailuna toteutetuissa velvoitetarkkailuissa ovat mukana Heinolan kaupunki, Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehdas ja Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehdas. Maitiaislahden osalta tarkastelu perustuu nykyisin Stora Enso Packaging Oy:n entisen aaltopahvitehtaan velvoitetarkkailutuloksiin.
Fosfori- ja kiintoainekuormitus vähentyneet
Heinolan alueen jätevesien fosfori- ja kiintoainekuormitus väheni merkittävästi vuonna 2003. Myös typpikuormitus on vähentynyt merkittävästi parin viime vuoden aikana pääasiassa Heinolan jätevedenpuhdistamon typenpoiston tehostumisen seurauksena.
Päällysveden fosforipitoisuus on laskenut Konnivedellä, mikä on seurausta sekä jätevesien fosforikuormituksen vähenemisestä että Konniveteen tulevan veden fosforipitoisuuden laskusta. Tulosten mukaan Konnivesi on karun ja lievästi rehevän rajamailla. Ravinnesuhteiden perusteella Konnivesi on selkeästi fosforirajoitteinen.
Jyrängönvirran ja Vuolenkosken vedenlaadussa ei ole juurikaan eroa. Esimerkiksi fosforipitoisuuden ero on 2000-luvulla kaventunut, ja monena vuonna mediaaneissa ei ole ollut eroa. Parina viime vuotena Vuolenkosken ja Jyrängönvirran ammoniumtypen mediaanipitoisuuksissa ei ole enää ollut eroa.
Viimeinenkin Maitiaislahteen tuleva jätevesikuormitus loppui vuonna 2008 ja lahden tilassa on havaittavissa lievää kohenemista. Huonon veden vaihtuvuuden vuoksi lahden tilassa näkyy edelleen vahvasti sen kuormitushistoria. Lahtialue on edelleen rehevä ja rehevyys voimistuu lahden pohjukkaa kohti.
Maitiaislahden tuotantokauden aikainen päällysveden fosforipitoisuus on laskenut 1990-luvulta lähtien. Myös typpipitoisuuksissa on havaittavissa lievä laskusuunta. Lahden fosforirajoittuneisuus on vain vahvistunut tarkasteltuna ajanjaksona. Nykyään alusveden fosforipitoisuudet ovat maksimissaankin vain noin kaksinkertaisia päällysveteen verrattuna, kun ne vielä 1990-luvulla saattoivat olla jopa 10–20 –kertaisia.
Konnivedelle hygieeninen vedenlaatu erinomainen
Konnivesi on Kymijoen läpivirtausjärvi ja saa vetensä yläpuolisesta Kymijoen järvialtaasta eli Ruotsalaisesta ja pienessä määrin myös Räävelin reitiltä. Suurista vesimääristä ja selvästä läpivirtauksesta johtuen Heinolan alueen jätevesikuormituksesta johtuvat muutokset alapuolisen vesialueen fysikaalis-kemiallisessa vedenlaadussa ovat lieviä. Myös vesienhoidon tilaluokittelun mukaan Konniveden fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu on hyvä.
Erityisesti päällysvedessä jätevesien vaikutukset näkyvät vähäisinä. Aiempina vuosina vaikutukset näkyivät selvästi Kymenvirran syvänteessä.
Kerrostuneisuuskausien loppupuolella kuormituksen alapuolisella pääreitillä esiintyy jätevesistä johtuvaa alusveden hapenvajausta. Loppukesällä pohjan läheisen veden hapettomuutta esiintyy Maitiaislahden suulla edelleen säännöllisesti, mutta talvinen happitilanne näyttäisi kohentuneen 2000-luvulla. Sen sijaan Ruotsalaisella lopputalvinen happitilanne on heikentynyt viimeisen 10 vuoden aikana. Konniselällä happitilanne on hyvä. Hygieeninen vedenlaatu on ollut Konnivedellä erinomainen.
Piilevät ja perifyton
Viimeisen kymmenen vuoden aikana tehtyjen piilevätutkimusten tulokset ovat ilmentäneet Konnivesi-Ruotsalaisen veden erinomaista tai hyvää laatua, sekä karua tai melko karua ravinnetasoa. Piilevätulosten kautta tarkasteltuna jätevesikuormituksella ei ole ollut yhteyttä rantavyöhykkeen vedenlaatuun tai vaikutus on ollut vähäinen. Maitiaislahden piilevätulokset erottuvat muista näytepisteistä ja ilmentävät toistuvasti keskirehevää tai melko rehevää vedenlaatua.
Keinoalustoilla tehtävän perifytontutkimuksen mukaan levämäärät ovat vaihdelleet vuosien ja näytepaikkojen välillä. Pääsääntöisesti tutkimusalueen levämäärät eivät ole eronneet vertailualueen levämääristä. Ainoastaan Rautsaaren läheisillä pisteillä sekä Konniselän koillisosassa, Honkasaarten lähellä levämäärä on heilahdellut kymmenen vuoden tarkasteluvälillä vertailualuetta enemmän. Rautsaaren länsipuolella levämäärät ovat olleet vertailualuetta merkitsevästi korkeampia, kun tarkastellaan koko viimeisen kymmenen vuoden aikaväliä.
Syvännealueiden pohjaeläimistö
Syvännealueiden pohjaeläimistön perusteella pohjan tila on ollut heikoimmillaan 1970-luvulla ja 1980-luvun alkupuolella. Järvivesistöjen ekologiseen luokitteluun kehitetyn syvännepohjaeläinindeksin mukaan pohjan tila on ollut vuosina 1992–2023 paras yläpuolisella Ruotsalaisella. Konniselällä pohjan tila on ollut indeksin mukaan lähes samalla tasolla vuodesta 2005 lähtien, jolloin rinnakkaisnostojen määrää nostettiin ja näytteiden edustavuus parani.
Voimakkaimmin jätevesikuormitus on näkynyt pohjan tilassa Maitiaislahden suulla, Kymenvirran alaosalla ja Matinsalmessa. Maitiaislahden suulla pohjan tila on pysynyt vakaana ilmentäen ennen kaikkea rehevyyttä ja huonoa happitilannetta. Kymenvirran alaosalla ja varsinkin Matinsalmessa pohjan tila on ollut epävakaa ja vuosittaiset vaihtelut suuria.
Löysinselällä ja Konniveden alaosalla pohjan tila on kohentunut 1990-luvulta. Konniveden länsiosalla pohjan tila on parantunut hieman. Vuosien 2013, 2017 ja 2021 tulosten mukaan indeksiarvot ilmensivät Maitiaislahtea lukuun ottamatta kaikilla tutkimusalueilla erinomaista tilaa.
Rantavyöhykkeen pohjaeläimistö
Konnivesi-Ruotsalaisen rantavyöhykkeen surviaissääskilajisto on monipuolinen. Lajistosta lasketut surviaissääski-indeksin perusteella alue on luokiteltu enimmäkseen hyvin karuksi tai karuksi. Maitiaislahdella kuormitushistoria näkyy lajistossa edelleen, ja Maitiaislahden luokitus on vaihdellut eri tutkimusvuosina hyvin rehevän ja melko karun välillä.
Kalatalous
Konnivesi-Ruotsalaisen kalasto on koeverkotusten perusteella tyypillistä karujen järvien lajistoa. Yksikkösaaliit ovat pieniä, keskimäärin noin 9–25 kpl ja 215–640 g koeverkkoa kohden. Yksikkösaaliiden perusteella sekä Konniveden että Ruotsalaisen koealat voidaan luokitella erinomaiseen tilaan. Sen sijaan särkikalojen biomassaosuuden perusteella tilaluokitus vaihtelee Konniveden huonosta Ruotsalaisen erinomaiseen.
Kalastustiedustelujen perusteella Konnivedellä kalastaa vuosittain noin 1 100 taloutta. Pitkällä aikavälillä vapaa-ajan kalastajien kalamäärät ovat laskeneet, mutta rapusaalis on kasvanut. Vapaa-ajan kalastajien yleisimmät saalislajit ovat edelleen hauki, ahven ja muikku, jonka kanta vaihtelee suuresti tutkimusvuosien välillä. Kalastajien kokemuksen mukaan pyydysten likaantuminen on ollut pitkällä aikavälillä yksi merkittävimmistä kalastushaitoista.
Tarkkailutulosten perusteella jätevesikuormituksen vaikutus Konniveden kalastoon ja kalastukseen ei ole enää merkittävä.
Kymijoen vesi ja ympäristö ry
Toistaiseksi yhdistyksen kotisivuilla ei julkaista raportteja.
Useimmat velvoitetarkkailuraportit ovat luonteeltaan julkisia ja niitä voi entiseen tapaan pyytää alueen ELY-keskukselta.
Selvitämme raporttien julkaisukäytäntöjä.
Suomen Vesiensuojelun keskusliitto ry:n tiedotuslehti 2024-2025
ISSN 0785-2347 (painettu), ISSN 2341-6416 (verkkojulkaisu)
Aquarius 2024-2025, s. 16-17
Hankkeiden vesistövaikutusten tarkkailu on tullut entistä ajankohtaiseksi, kun ihmiset ovat heränneet kunnostamaan ja hoitamaan lähialueensa järviä, virtavesiä ja rannikon vesialueita. Vesirakennustöillä halutaan muuttaa ja ennallistaa ympäristöä, mutta liian usein työt aloitetaan ilman asianmukaisia ennakko- työnaikaisia ja jälkitarkkailuja. Yleisimmät vesirakennustöiden tarkkailut kohdistuvat vedenlaatuun, haitallisiin aineisiin, kaloihin, pohjaeläimiin, suojeltaviin eliölajeihin ja luontotyyppeihin.
Tarkkailuja ja seurantoja suunniteltaessa on ennakoitava hyvin tulevien töiden ajoitus- ja mitoituskysymykset. Mikäli toimenpiteen laajuutta ja vesistön virtausoloja ei oteta riittävän hyvin huomioon, voivat kartoitukset antaa liian suppean kuvan vesistövaikutuksista. Liian laajan kartoituksen kustannus saattaa muodostua aiheettoman korkeaksi. Toisaalta esimerkiksi ojavesien kuormituslaskelmien avulla saadaan tarpeellista ennakkotietoa vesistön epätoivottuun tilaan johtaneista syistä. Sedimenttien läjityskelpoisuustutkimuksella puolestaan turvataan ympäristöterveyttä ja ennaltaehkäistään odottamattomia ongelmia. Tarkkailuohjelma kannattaa suunnitella huolella etukäteen. Laadukas ja paikkakohtainen suunnittelu on tärkeää ja siihen tulisi sisällyttää tarkastelua tavoitteista, niiden realistisuudesta, kustannustehokkuudesta ja tulevien toimenpiteiden merkityksestä luontoon.
Vesinäytteenottoa Heinolassa. Kuva Anne Åkerberg
Vedenlaadun tarkkailua tehdään pääasiassa ottamalla vesinäytteitä ja käyttämällä jatkuvatoimisia vedenlaadun mittareita. Jatkuvatoimisten mittareiden käyttö on kustannustehokasta, mutta tarvitsee tuekseen myös vesianalyysejä. Esimerkiksi järven tai joen kuormituskartoituksessa siihen tulevien ja laskevien virtavesien kuljettamat ainepitoisuudet kartoitetaan sondilla ja vesianalyyseillä erilaisten sääolojen jälkeen muutamaan kertaan. Normaalisti vesistöjen vedenlaatunäytteestä analysoidaan ainakin kiintoaine, sameus, pH, sähkönjohtavuus, kokonaisfosfori ja kokonaistyppi. Tarve lisäanalyyseille katsotaan tapauskohtaisesti. Saadun tiedon avulla voidaan myös kunnostustyöt ohjata kustannustehokkaasti oikeisiin kohteisiin.
Yleensä vesistövaikutuksellisten hankkeiden haitalliset vaikutukset vedenlaatuun ovat rakennustöiden aikaisia. Vesistövaikutuksellisia työvaiheita ovat esim. vesistössä tai rannan välittömässä läheisyydessä suoritettavat kaivutyöt ja ruoppaukset, paalutukset sekä rakenteiden purut. Rakennustyöt voivat aiheuttaa vedenlaadussa samentumaa ja kiintoainespitoisuuden nousua sekä ravinnepitoisuuden väliaikaista kasvua. Merialueen vedenlaatua seurataan säännöllisesti Kotka-Hamina seudun merialueen kuormittajien yhteistarkkailussa, josta vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Pääsääntöisesti pintaveden laatua seurataan niiden työvaiheiden aikana, joilla on tai voi olla vesistövaikutuksia.
Mikäli mahdollista, kannattaa rakennushankkeiden tarkkailut liittää yhteistarkkailuihin tai muihin jatkuvaluontoisiin tarkkailuihin, sillä näiden yhteydessä tehtävässä tarkkailussa saadaan hankkeen vaikutuksien arviointia varten oleellista vedenlaatutietoa. Vertailtavuus myös suojaa toiminnanharjoittajaa virheellisiltä syytöksiltä. Vesistötarkkailuissa ei toiminnanharjoittaja tai rakennussuunnittelusta vastaava taho saisi puolueettomuussyistä itse ottaa näytteitä, vaan on parempi käyttää ns. julkisen valvonnan alaisten tutkimuslaitosten sertifioituja näytteenottajia. Vedenlaadun tarkkailu ennen vesistöön vaikuttavien rakennustöiden alkua lopetetaan, kun valvova viranomainen katsoo vesistövaikutusten loppuneen. Hankkeen näytteenottotyöt ajoitetaan kuitenkin pääsääntöisesti rakennustöistä vastaavien urakoitsijoiden aikataulujen mukaisesti.
Vesistöseurannoissa ehkä yleisimmät haitallisten aineiden tutkimukset ovat sedimenttien ominaisuus- ja läjityskelpoisuustutkimuksia. Ne liittyvät joko jätevesien, vesistörakentamisen ja vesistöjen muun käytön vaikutusten ympäristön tilan seurantaan. Sedimenttinäytteitä otetaan pääasiassa sedimenttiin kertyneiden aineiden pitoisuusmittauksia sekä kertymähistorian ja muiden aikasarjojen selvittämistä varten esimerkiksi maa- ja metsätalouden rehevöittämästä järvestä. Ennakkoon tehdyllä sedimenttitutkimuksella varmistetaan, että sedimenttien läjitys on mahdollista tehdä kohtuullisin kustannuksin.
Kalojen sähkökalastuksilla, koeverkkokalastuksilla ja poikasnuottauksilla sekä kaikuluotauksilla kerätään tietoa erityisesti vesistön kalanpoikastuotannosta ja kalataloudellisten kunnostusten sekä istutusten onnistumisesta. Myös haitta-aineita, kuten elohopeaa, tutkitaan kaloista. Kalastustiedusteluja tehdään edelleen melko paljon, vaikka uudet tietosuoja-asiat, korkeat rekisteri- ja postitusmaksut maksut sekä vähäinen vastanneiden osuus saattavat turhauttaa kyselyn tekijöitä. Toivottavasti kalastustiedusteluihin saadaan kehitettyä uusia hyviä menetelmiä. Usein tarkkailujen pääpaino keskittyy taloudellisesti arvokkaisiin lajeihin. Suurin osa nykyisistä virtavesikunnostuksista tehdään taimenen lisääntymismenestyksen parantamiseksi, joten kunnostusten onnistumista onkin hyvä arvioida sähkökalastuksilla. Tulevaisuudessa olisi tärkeää huomioida nykyistä enemmän myös muuta kalastoa.
Pohjaeläimet ovat tarkkailuissa mukana, koska niiden avulla saadaan arvokasta tietoa vesistön ekologisesta tilasta ja ekosysteemin toiminnasta. Esimerkiksi taimenen kannalta virtavesikunnostus epäonnistuu, jos puro ei kykene ylläpitämään riittävästi pohjaeläinfaunaa talvisin. Näytteet kerätään seisovissa syvänteistä tai litoraalista, virtavesissä yleensä koskipaikoista. Erityisesti happikato hävittää lähes kaikki makroskooppiset pohjaeläimet syvänteistä. Tarkkailujen vertailtavuuden ja tulosten tulkinnan parantamiseksi on kehitetty standardimenetelmiä ja indeksejä, jotka eivät kuitenkaan kaikissa olosuhteissa ole käyttökelpoisia. Tarkkailussa saadaan tietoa myös uhanalaisista lajeista ja myös vieraslajeista, joiden poistaminen on vaikeaa niiden yleistyessä vesistössä.
Pohjaeläinten tarkka poiminta on tärkeä osa laadukasta pohjaeläintutkimusta. Kuva Laura Parkko
Luonnonsuojelulaki ja EU:n lintu- ja luontodirektiivit suojaavat tiettyjä lajeja ja elinympäristöjä, jolloin toiminnanharjoittajan tulee olla varovainen ja tietoinen toimintansa vaikutuksesta kansallisesti ja yhteisön tärkeäksi pidettyjen lajien ja luontotyyppien suojelemiseksi. Luontotyyppiä pidetään joskus monimutkaisena asiana, mutta ajatusta voi selkeyttää katsomalla, että luontotyypit muodostuvat lajeista tietyllä alueella. Vesistöihin sidoksissa olevissa eliölajien kartoituksissa tulee huomioida myös rantojen merkitys. Kartoitettavat lajit kannattaa valita tapauskohtaisesti sen mukaan, onko toiminnalla mahdollisia vaikutuksia kartoitettaviin lajeihin tai kuuluvatko ne jonkun seurantaohjelman piiriin. Menetelmät suojeltuihin lajien kartoittamiseksi ovat lajispesifisiä, vaihtelevia ja niiden oikea-aikainen ajoittaminen on tärkeää.
Teollisuudelta on pitkään vaadittu ympäristöluvissa tarkkailua toimintansa lyhyt- ja pitkäaikaisen vaikuttavuuden selvittämiseksi. Sen sijaan maa- ja metsätaloudessa tarkkailua on tehty vähemmän. Usein haja-asutusalueen vesistövaikutuksellisista hankkeista on saatavilla vain vähän luotettavaa tietoa. Tämä on johtanut siihen, että ihmeen usein toistetaan samoja virheitä. Lisäksi hyvien käytäntöjen yleistymistä hidastaa tieteestä tunnetuksi tullut ns. pöytälaatikko-ongelma, kun epäonnistumisia ei haluta tai uskalleta julkaista. Tämä korostaa tarvetta vastata tiedotuksella yksinkertaisiin kysymyksiin, kuten näkyikö ihmisen toiminta tuloksissa, muuttuiko vesistökuormitus tai populaatioiden lisääntymismenestys uhanalaisilla vesieliöillä.
Esa Korkeamäki, Kymijoen vesi ja ympäristö ry
HULEVET-Webinaari 13.9.2024 perjantaina klo 9–10:30 Teamsissa
Aihe: Hulevesireittien ja -rakenteiden kunnossapito ja ilmastokestävä hulevesien hallinta
Kymijoen vesi ja ympäristö ry järjesti Strömforsin Ruukin Salissa keskiviikkona 21.8.2024 Vesistöseminaarin. Tapahtuma oli osa Uudenmaan vesistökunnostusverkoston toimintaa.
Vesistöseminaari pidettiin kauniissa Störmforsin Salissa. Paikalle kokoontui mukava määrä väkeä kuuntelemaan illan monipuolisia esityksiä. Strömforsin Ruukki sijaitsee Kymijoen varrella ja Salin ikkunoista avautui kaunis näköala rantaan. Ennen varsinaista seminaaria oli mahdollisuus osallistua Marjut Ståhlin mielenkiintoiselle opastetulle kierrokselle Strömforsin Ruukin alueella. Maittavasta kahvitarjoilusta vastasi paikallinen Strömfors Bed & Bistro.
Vesistöseminaarissa esiintyivät vasemmalta alkaen Matias Hyrsky, Juha Niemi, Niklas Grönroos, Sam Vickholm, Kimmo Karell ja Aleksi Uusitalo. Kuva: Laura Parkko
Seminaarin puheenjohtajana toimi Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n toiminnanjohtaja Esa Korkeamäki. Ensimmäisenä puheenvuoro luovutettiin Strömforsin Ruukin Aleksi Uusitalolle. Uusitalon perhe omistaa merkittävän osan Strömforsin ruukin alueenkiinteistöistä ja vastaa niiden vuokrauksesta Strömforsin Yrityspuisto Oy:n kautta.
Strömforsin ruukki tarjoaa kävijöilleen historiaa huokuvan ja unohtumattoman ympäristön vierailukohteena ja liiketoiminta ympäristönä. Historialliset tarinat kietoutuvat taidokkaasti alueen ainutlaatuisiin elämyksiin ja nähtävyyksiin. Vesistö kuuluu vahvasti alueen historiaan ja tarjoaa edelleen monipuolisia mahdollisuuksia asukkaille, harrastajille ja matkailijoille.
Tutkija Matias Hyrsky vastaili kuulijoiden kysymyksiin kala-asioissa. Kuva: Laura Parkko
Kymijoen vesistö- ja kalastotutkimuksista informatiivisen esityksen piti Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkija Matias Hyrsky. Yhdistyksen palveluihin kuuluvat muun muassa kalastotarkkailut ja -tutkimusten osalta poikastuotantoselvitykset ja kalastuskyselyt, vaelluskalojen laskurit ja videoinnit, kalakantojen kaikuluotaukset, kalojen käyttökelpoisuuden arvioinnit sekä sähkökalastukset ja koeverkkokalastukset.
Kokemuksia vesistökunnostuksista kertoi Juha Niemi, joka työskentelee toiminnanjohtajana Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry:llä. Niemi kertoi puheenvuorossaan, että paikallisten kiinnostus ja aktiivisuus on suojelutoimissa avainasemassa ja aloitteet kunnostuskohteista tulevatkin usein asukkailta.
Mielenkiintoisen esityksen kipsin käyttämisestä vesiensuojelussa piti seminaarissa Varsinais-Suomen ELY-keskuksen erityisasiantuntija Niklas Grönroos. Kipsikäsittelyllä voidaan vähentää merkittävästi pintamaan eroosiota sekä fosforin ja hiilen huuhtoutumista pelloilta. KIPSI-hankkeeseen voi tutustua tarkemmin ELY-keskuksen sivuilla.
Asiantuntevan esityksen maatalouden tukimahdollisuuksista vesiensuojelussa antoi maaseutupäällikkö Sam Vickholm Loviisan kaupungilta. Kaupungin, ELY-keskusten ja paikalliskehittäjien lisäksi vinkkejä voi löytyi Neuvo 2030 -kautta. Neuvo-palvelua voi käyttää esimerkiksi pohdittaessa viljelysuunnittelua, turvepeltojen ilmastoviisasta viljelyä, maan vesitaloutta tai tukiratkaisuja.
Seminaarin lopuksi Kymijoen vesi ja ympäristö ry;n Summajoen kunnostushankkeen projektipäällikkö Kimmo Karell kertoi droonien käytöstä vesistötutkimuksen apuna. Droonia voidaan käyttää esimerkiksi vesiensuojelurakenteiden kuntotarkastuksissa, tiedotuksessa, vesistöjen rantakasvillisuuden ja vyöhykkeisyyden kartoituksissa sekä niittojen suunnittelussa. Droonia voidaan hyödyntää myös viljelysmaiden tarkistamisessa ja karjan seuraamisessa laidunalueella.
Kymijoen vesi ja ympäristö kiittää lämpimästi kaikkia osallistujia, esittelijöitä sekä paikallisia kylätoimijoita ja yrittäjiä avusta tapahtuman viestinnässä ja toteutuksessa.
Voit tutustua illan esitysten materiaaleihin täältä:
Uudenmaan vesistökunnostusverkosto
Uudenmaan vesistökunnostusverkostoa koordinoi Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry (LUVY). Muut toimijat ovat Uudenmaan ELY-keskus, Hämeen ELY-keskus, Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry, Kymijoen vesi ja ympäristö ry ja Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry.
Uudenmaan vesistökunnostusverkosto -projekti kokoaa uudella tavalla yhteen erilaisia vesistöjen tilaan vaikuttavia toimijoita, jotta vesien- ja merenhoidon toimenpiteet saadaan käytäntöön.
Projektissa tunnistetaan keskeiset vesistökunnostusten sidosryhmät ja parannetaan yhteistyötä valtakunnallisten ja alueellisten toimijoiden välillä tapaamisten, tiedonvaihdon ja uusien hankkeiden avulla. Lisäksi tuetaan ja edistetään vesien- ja merenhoidon toimenpideohjelmien tavoitteiden toteutumista muun muassa kuntakohtaisilla vesienhoidon toimenpideohjelmilla, antamalla asiantuntija-apua paikallistoimijoille sekä viestimällä ja tiedottamalla aktiivisesti vesien tilasta ja toimenpiteistä.
LUVY koordinoi projektin koko Uudenmaan kattavaa yhteistä osuutta. Sen lisäksi jokaisella alueellisella vesiensuojeluyhdistyksellä on omalla toiminta-alueellaan erilliset osuudet.
Pyhtää–Kotka–Hamina-merialueen tilaa on seurattu yhteistarkkailuna aina 1970-luvulta lähtien. Yhteistarkkailuun osallistuu toiminnanharjoittajia Kymijoen alaosalta ja merialueelta. Vesistötarkkailusta vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Vuosien 2010–2022 aineistosta valmistui juuri laaja pitkäaikaisraportti.
Pyhtää−Kotka−Hamina-merialue kuuluu Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueeseen ja se sijaitsee itäisen Suomenlahden pohjoisrannikolla. Alue on noin 50 kilometriä pitkä, ja se ulottuu Pyhtäältä Haminan edustalle. Rehevät lahtialueet ovat merkittäviä ekosysteemejä monille kasvi- ja eläinlajeille.
Alueen ekologinen tilaluokka on alueen sisälahdissa nykyisin välttävä ja sisäsaaristossa tyydyttävä. Hyvän ekologisen tilaluokan saavuttaminen vuoteen 2027 mennessä ei ole todennäköistä.
Veden laadun parantaminen on pitkäjänteistä työtä
Pyhtää‒Kotka‒Hamina-merialueen veden laatu paranee hitaasti. Kymijoen kuormitus on vähentynyt ja alueen teollisuuden ja muiden kuormittajien päästöt vesistöihin ovat pienentyneet pitkäjänteisen vesiensuojelutyön tuloksena.
Tarkasteltava alue on pieni osa Suomenlahtea ja Itämerta, ja muualla tehdyt vesiensuojelutoimet sekä Itämeren suolapulssit vaikuttavat alueen vedenlaadun kehitykseen. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n raportin tarkasteluaineiston perusteella paikallisilla toimilla on erittäin positiivinen merkitys rannikon ja jokien tilaan. Erityisesti jätevedenpuhdistus on parantunut.
Kymijoki edelleen suurin kuormittaja
Pyhtää−Kotka−Hamina-merialuetta kuormittavat alueelle laskevat joet sekä rannikon pistekuormitus, eli tehtaiden ja asutuskeskusten jätevedet. Tarkastelualueelle kohdistuva kuormitus väheni vuosina 2010–2022 verrattuna edelliseen kymmenvuotiskauteen.
Kymijoki on edelleen tämän merialueen selvästi suurin kuormittaja suuren virtaamansa vuoksi. Kymijoen osuus 2010-luvulla oli keskimäärin 76 % merialueelle tulevasta fosforikuormasta ja 87 % typpikuormasta. Kuormitus lisää rannikkovesien, jokien ja järvien rehevöitymistä. Rehevöityminen näkyi 2000-luvun alussa selvimmin rannikon ja jokisuiden lähistöillä. Rannikon vedenlaatu on kuitenkin hieman parantunut vuoden 2010 jälkeen.
Pohjien tila kohentunut
Pyhtää−Kotka−Hamina-merialueen pohjien tila on 1990-luvun jälkeen kohentunut, vaikka kerrostuneisuuskausina syvänteissä on edelleen hapettomuutta. Pohjaeläinaineiston perusteella tutkimusalueen pohjat eivät kuitenkaan ole enää täysin kuolleita, ja pohjien ekologinen tila on parantunut alueella 2000-luvulla.
Suomenlahden rannikkoalueen luontaiset niin sanotut avainlajit, liejusimpukka (Macoma balthica) ja valkokatka (Monoporeia affinis), voivat edelleen huonosti tutkimusalueella. Vuonna 2022 valkokatkaa havaittiin kuitenkin usealla näyteasemalla happitilanteen paranemisen vuoksi. Marenzelleria-monisukasmato on alueen yleisin vieraslaji, ja laji levisi alueelle jo 1990-luvulla.
Useilla näyteasemilla Marenzelleria voi olla ainut laji, sillä se pystyy elämään myös vähähappisissa oloissa. Rannikon läheisillä rehevillä liejupohjilla elää surviaissääskien toukkia ja harvasukasmatoja, jotka ovat tyypillisiä makeanveden lajeja.
Ulkosaaristossa pohjaeläinten yksilömäärät ja lajimäärät vähenevät. Marenzelleria-valtalajin lisäksi syvien pohjien lajistoon kuuluu raakkuäyriäisiä (Ostracoda) ja varsinaisia murtovesilajeja kuten Nais elinguis ja Paranais–harvasukasmadot sekä kilkki (Saduria entomon).
Kalastossa ei selvää muutosta
Kalastossa ei vuosikymmenen aikana ole tapahtunut selvää muutosta aiempaan verrattuna. Sekä koeverkkokalastusten että kalastustiedusteluiden perusteella ahven ja särki ovat merialueen yleisimmät saaliskalat, mutta vapaa-ajan kalastajien saaliissa korostuvat myös muut tavoitellut lajit, kuten hauki, kuha ja silakka.
Lohikalojen osuus kokonaissaaliista on pieni. Vapaa-ajan kalastajien vuosisaaliit vaihtelivat arvioiden perusteella 100–280 tonnin välillä eri tutkimusvuosina. Myös kalastaneiden talouksien määrät vaihtelivat suuresti eri tiedusteluiden välillä.
Tutustu raporttiin:
PYHTÄÄ–KOTKA–HAMINA-MERIALUEEN TILA VUOSINA 2010–2022
Hulevesiaamukahvit ovat HULEVET-hankkeen järjestämä hulevesiaiheinen webinaarisarja. Toinen webinaari järjestetään 17.5.2024 klo 9-10. Aiheena on hulevesien hallinnan ja suunnittelun työkalut kunnissa. Webinaari on suunnattu kaikille hulevesien parissa työskenteleville ja erityisesti kunnille.
Webinaarin 17.5. ohjelma:
Alkusanat – aamun avaus
SCALGO Live -ohjelman käyttö kunnan hulevesien hallinnassa
Pietu Pankkonen, rakennuttajainsinööri, Sipoon kunta
Esitys 20 min + keskustelu/kysymykset/kommentit
Vantaan vihertehokkuusmenetelmä
Elina Ekroos, maisema-arkkitehti, Vantaan kaupunki
Iiro Lehtinen, suunnitteluinsinööri, Vantaan kaupunki
Esitys 20 min + keskustelu/kysymykset/kommentit
REKISTERÖI itsesi mukaan webinaariin linkin kautta!