Summanjoen kunnostushankkeen esitys Kymenlaaksolaisin

Palkintona “Kymenlaaksolaisin” -kategoriassa oli upea herkkukori. Kuva: Laura Parkko

Iitin Vesistövisio 2035 -työ on käynnistynyt – tarkoituksena parantaa alueen vesistöjen tilaa

Iitin kunta panostaa yhdessä Hämeen ELY-keskuksen Luonnonvarayksikön kanssa Iitin vesistöjen ekologisen tilan parantamiseen.

Vesistövisio 2035 työssä tarkastellaan myös vesistöjen virkistyskäyttömahdollisuuksien kehittämistä, sillä alueen elinvoimaisuuden edistäminen on tärkeä osa vesistövisiotyötä. Paikallisten asukkaiden ja toimijoiden saaminen mukaan yhteistyöhön on yksi hankkeen keskeisempiä tavoitteita. Vesistöasiantuntemusta tuo hankkeeseen Kymijoen vesi ja ympäristö ry yhteistyössä Tuike Valmennus Oy:n Pia Rotkon kanssa.

Visiotyötä käynnistettäessä kunnanjohtaja Jarkko Salonen kannusti työryhmää ajattelemaan vesistön käyttöä laajasti.

–Maa- ja metsätalouden lisäksi matkailuyritysten, kalastuksen, elämysmatkailun ja Kimolan kanavan vuoksi on tärkeää, että vesistö on kunnossa, Salonen toteaa.

Iitin kunta on omalta osaltaan sitoutunut vesistöjen tilan kohentamiseen. Kunnassa luotetaan, että esimerkin ja yhteistyön voimalla saadaan uusia elinympäristöjä ja elinvoimaa tukevia hankkeita aikaiseksi.

Hankealueeseen kuuluvat Iitin pohjoispuolen vesistöt pohja- ja virtavesiä unohtamatta. Hankealue kuuluu Kymijoen vesistöalueeseen. Sen suurimmista järvistä Arrajärvi, Märkjärvi ja Urajärvi ovat nykyisin ekologisessa tilaluokassa tyydyttävä. Kotojärvi, Vähä- ja Iso-Valkjärvi sekä Kirkkojärvi ja Pyhäjärvi kuuluvat hyvään ekologiseen tilaluokkaan.

Hankealueeseen kuuluvat Iitin pohjoispuolen vesistöt pohja- ja virtavesiä unohtamatta. Hankealue kuuluu Kymijoen vesistöalueeseen. Sen suurimmista järvistä Arrajärvi, Märkjärvi ja Urajärvi ovat nykyisin ekologisessa tilaluokassa tyydyttävä. Kotojärvi, Vähä- ja Iso-Valkjärvi sekä Kirkkojärvi ja Pyhäjärvi kuuluvat hyvään ekologiseen tilaluokkaan.

Vesistövision polku suunnittelusta toteutukseen

Pistekuormituksen tai peltojen ja metsien vaikutus vesistöön vaihtelee alueittain. Samoin vesistöjen virkistyskäyttö ja elinkeinotoiminta vesistöjen äärillä ovat erilaisia. Iittiin laadittavan vesistövision tavoitteena on parantaa alueen vesistöjen ja luonnon tilaa esimerkiksi valuma-aluekunnostuksilla. Hankkeessa ideoidaan, miten esimerkiksi järvimatkailun ja virkistyskäytön houkuttelevuutta voidaan lisätä kyseisellä alueella. Visio rakennetaan valuma-aluelähtöisesti, monitavoitteisesti ja laaja-alaisesti. Sen myötä aloitetaan Iittiin vesistöjen kunnostushankkeiden kimara seuraaviksi vuosiksi.

Visiotyö luo perustan pitkäjänteiselle ja koordinoidulle vesiensuojelulle

Alkuvaiheessa visiotyössä haastatellaan matkailun, maa- ja metsätalouden, osakaskuntien, kalastuksen ja iittiläisten yrittäjien edustajia. Haastatteluissa kartoitetaan eri sidosryhmien kokemuksia ja ajatuksia Iitin vesistöistä. Työn edetessä haastateltavien ja mukaan kutsuttavien joukkoa laajennetaan ja kohdennetaan heränneen kiinnostuksen ja halukkuuden mukaan.

Torstaina 25.9.2025 toteutetaan työpaja, jossa pohditaan konkreettisia tavoitteita, joiden toteutukseen panostetaan tulevina vuosina. Tärkeää on löytää tämänhetkiset näkemykset ongelmista ja mahdollisuuksista. Syksyn aikana mukaan kutsuttujen toimijoiden ja vesistöalan asiantuntijoiden kanssa luodaan ensimmäiset visiot suunnittelualueella tarvittavista toimista. Yhteistyön eri muotojen kartoittaminen edistää hankkeen toteutusta. Visio yhdistää tutkimusta, suunnittelua sekä asukkaiden ja elinkeinotoiminnan näkemyksiä ja tarpeita pitkäjänteisesti. Rahoitusmahdollisuuksien selvittäminen kuuluu visiotyöryhmän tehtäviin.

Vision käynnistysvaihe jatkuu vuoden 2025 loppuun.

Lisätiedot:

Katja Pellikka, vesienhoidon asiantuntija, Hämeen ELY-keskus
Puh. 0295 025 204
katja.pellikka@ely-keskus.fi

Taru-Tiina Kalliokuusi, ympäristötarkastaja, Iitin kunta
Puh. 040 559 6498
taru-tiina.kalliokuusi@iitti.fi

Järven äärellä -tapahtumat Kouvolan ja Iitin uimarannoilla

Itämeripäivä Maretariumissa

Pyhtää–Kotka–Hamina-merialueen tilaa seurataan yhteistarkkailuna

Merialueen tila on kokonaisuutena pitkällä aikavälillä kehittynyt hieman parempaan suuntaan.

Kesäkuussa 2025 valmistuneessa raportissa käsitellään Pyhtää–Kotka–Hamina-merialueen fysikaalis-kemiallisen tilan seurantaan sekä rehevöitymisseurantaan kuuluvien vedenlaatu- ja kasviplanktontutkimusten sekä intensiiviasemien pohjaeläintarkkailun tuloksia vuodelta 2024. Kymijoen alaosan ja sen edustan merialueen toimijoilla on ympäristöluvissaan määrätty velvoite tarkkailla toimintansa vaikutuksia vastaanottavassa vesistössä. Velvoitetta toteutetaan toimijoiden yhteistarkkailuna, jossa käytännön vesistötutkimuksista vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry.

Pyhtää–Kotka–Hamina-merialue on ympäristöltään monipuolinen. Alue sisältää jokien suistoalueita, merenlahtia, sisä- ja ulkosaaristoa sekä meren selkiä. Merialue ja sen saaristo muodostavat tärkeän virkistyskäyttöalueen, ja alueella onkin runsaasti yleisiä uimarantoja, leirintäalueita sekä paljon loma-asutusta.

Rehevöityminen heikentää meren tilaa

Itäisen Suomenlahden rannikon tilassa on havaittu hienoista kohentumista, mikä on seurausta jätevedenpuhdistuksen kehittymisestä. Nykyisin ravinnekuormitus tulee suurimmaksi osaksi rannikkovesiimme maa- ja metsätaloudesta. Suomen rajojen ulkopuolella Itämeren pääaltaalla syvät pohjat ovat heikossa tilassa hapettomuuden takia, mikä vaikuttaa myös itäisen Suomenlahden syvänteisiin. Rehevöityminen on edelleen laajalti meren tilaa heikentävä tekijä.

Vedenlaatu vaihtelee vain vähän alueiden välillä

Erilaisesta kuormituspaineesta huolimatta rannikkoalueen keskimääräinen vedenlaatu vaihtelee suhteellisen vähän eri alueiden välillä. Fosforipitoisuus oli kasvukaudella 2024 keskimäärin hieman korkeampi Haminan edustalla, kuten on ollut aiemminkin. Kymijoen fosforipitoisuudet ovat laskeneet viime vuosikymmenten aikana huomattavasti, ja nykyisin joen vesi on rannikkoalueen vettä karumpaa. Vesi oli tutkimusajanjaksolla kirkkaampaa ja näkösyvyyttä oli enemmän ulkomerialueilla kuin rannikolla.

Ulkosaaristossa syvemmillä alueilla alusveden happitilanne oli kuitenkin huonompi, ja sen myötä fosforipitoisuudet olivat hieman rannikkoaluetta korkeampia, mitä selittää ulompien näytepisteiden suuremmat syvyydet. Myös suolapitoisuuserojen muodostama halokliini ja lämpötilaerojen muodostama harppauskerros vaikeuttavat syvillä alueilla veden sekoittumista, jolloin hapekas päällysvesi ei pääse niin helposti sekoittumaan vähähappiseen alusveteen.

Jokien tuomaa kuormitusta

Valtaosa Pyhtää–Kotka–Hamina-merialueen kuormituksesta on Kymijoen mukanaan tuomaa kuormitusta. Tämän lisäksi aluetta kuormittavat myös pienemmät joet, kuten Taasianjoki, Siltakylänjoki, Summanjoki sekä Vehkajoki. Hajakuormituksen lisäksi Kymijoen alaosalle ja merialueelle kohdistuu pistemäistä yhdyskunta- ja teollisuusjätevesikuormitusta.

Vuonna 2024 jokien osuus tarkkailualueelle tulevasta fosforikuormasta oli 97 % ja typpikuormasta 98 %, joten rannikon pistekuormittajien vaikutus merialueen vedenlaatuun jäi vähäiseksi. Pistekuormitus voi kuitenkin olla paikallisesti merkittävää. Pyhtää–Kotka–Hamina-merialueella pistemäinen jätevesikuormitus on keskittynyt pääasiassa Kotkan edustalle.

Vedenlaadun kehitys

Pyhtää–Kotka–Hamina-merialueen rannikon rehevyystasossa on ollut kokonaisravinnepitoisuuksien perusteella paljon vuosien välistä vaihtelua, ja myös klorofyllipitoisuus on vaihdellut vuosien välillä. Typpi- ja klorofyllipitoisuudet näyttävät laskeneen, mutta typpipitoisuuden lievä lasku näyttää kuitenkin taittuneen viime vuosina.

Kymijoki tuo Kotkan ja Pyhtään edustalle moninkertaisesti enemmän makeaa vettä kuin Haminan edustalle laskevat Summan- ja Vehkajoki. Tämä näkyy veden sähkönjohtavuudessa, mikä on korkeampi Haminan rannikolla kuin Pyhtäällä ja Kotkassa.

Myös veden väriarvo on korkeampi Kotkan ja Pyhtään edustalla kuin Haminassa, johtuen jokivaikutuksesta. Veden väriarvo on noussut aavistuksen koko rannikkoalueella 2000-luvulla.

Japaninkuuppaäyriäinen asettunut merialueelle

Vuonna 2021 Lehmäsaaren lähistön näytteistä löytyi Suomelle uusi vieraslaji, japaninkuuppaäyriäinen (Nippoleucon hinumensis). Laji näyttää asettuneen merialueelle: vuonna 2024 laji esiintyi varsin runsaana neljällä näyteasemalla Kotkan edustalla.

Vuosittain pohjaeläinnäytteet otetaan 10 intensiiviasemalta. Vuonna 2024 lajisto oli alueelle tyypillistä eli matalalla, lähempänä rannikkoa pohjaeläimistössä vallitsivat rehevän pohjan makean veden surviaissääsken toukat ja harvasukasmadot, kun taas ulkosaariston syvillä pohjilla vallitsi huonoissakin happioloissa selviävä Marenzelleria-monisukasmato.

Vuonna 2024 juveniilejä Marenzellerioita oli poikkeuksellisen runsaasti myös rannikon lähellä, mutta niiden määrä vaihtelee paljon vuosittain. Uloimpia asemia lukuun ottamatta kaikilla näyteasemilla esiintyi herkkänä pidettyjä raakkuäyriäisiä. Valkokatkaa esiintyi vain kolmella asemalla, ja niissäkin vain yksittäisiä yksilöitä. Intensiiviasemien pohjaeläinaineistoihin perustuvan BBI-indeksin mukaan pohjien tila on kehittynyt parempaan suuntaan kaikilla alueilla 2000-luvulla.

Porvoon edustan merialueen tilaa ja jätevesien vesistövaikutuksia seurataan toiminnanharjoittajien yhteistarkkailuna

Pitkällä aikavälillä pistekuormituksen väheneminen jatkui. Vaarallisia ja haitallisia aineita todettiin vedestä tutkittuun yhdistemäärään nähden vähän.

Porvoon edustan merialueella on suoritettu säännöllistä velvoitetarkkailua 1970-luvulta lähtien. Vuonna 2024 tarkkailuun kuuluivat vedenlaatu, pohjaeläimet ja kalastustiedustelu sekä vaarallisten ja haitallisten aineiden tarkkailu vedestä, sedimentistä ja simpukoista. Vesistötutkimuksista vastasi Kymijoen vesi ja ympäristö ry.

Tarkkailualue on rehevä ja alueelle purkautuvat joet vaikuttavat merkittävästi vedenlaatuun etenkin ylivirtaaman aikaan. Jokivesien samentava vaikutus oli havaittavissa jokisuita lähellä olevilla alueilla.

Pistekuormituksen väheneminen jatkui

Porvoon edustan merialueen suurimmat kuormittajat ovat Porvoonjoki ja Mustijoki, jotka toivat merialueelle typpi- ja fosforikuormasta 96 %. Kiintoainekuormasta jokien osuus oli lähes 100 % ja COD-kuormasta 98 %.

Pistekuormituksen väheneminen tutkimusalueella jatkui. Alueen teollisuuden ja jätevedenpuhdistamon vesistökuormitus on vähentynyt pitkällä aikavälillä. Pistekuormitus tarkoittaa vesistökuormitusta, joka on lähtöisin pistemäisistä päästölähteistä, joita voidaan mitata.

Pistekuormituksen ravinne- ja kiintoainepäästöt olivat vuonna 2024 tavanomaisia. Mereen kohdistuvan kiintoainekuorman kasvun ja vuodenaikaisvaihtelun yhtenä syynä ovat leudot talvet ja rakkasateiden yleistyminen.

Porvoon edustan syvänteissä todetaan loppukesällä hapettomuutta, jonka kesto ja voimakkuus vaihtelevat vuoden sääolojen mukaan. Hapettomuuden seurauksena pohjasta liukenee ravinteita, jotka yhdessä maalta tulevan ravinnekuormituksen kanssa lisäävät veden kasviplanktonin tuotantoa. Vuonna 2024 levätuotanto oli aiempaa suurempaa, myös korkeista veden lämpötiloista johtuen. Vesistöalue luokiteltiin hyvin reheväksi.

Ympäristölaatunormien ylityksiä ei todettu

Vaarallisia ja haitallisia aineita todettiin vedestä tutkittuun yhdistemäärään nähden vähän. Sedimenttien öljyhiilivetyjen, orgaanisten tinayhdisteiden sekä dioksiinien ja furaanien pitoisuudet ovat 2000-luvulla laskeneet. 

Porvoon edustalta tutkittiin torjunta-aineiden, PFAS-yhdisteiden, orgaanisten tinayhdisteiden, bromattujen palonestoaineiden sekä ftalaattien ja eräiden fenoleiden esiintymistä. Haitta-aineita todettiin vedestä todella vähän verrattuna analyysivalikoiman laajuuteen. Vesinäytteistä todettiin pieniä määriä PFAS-yhdisteitä, joiden pitoisuudet olivat selvästi alle ympäristönlaatunormin.

Toinen yleisesti todettu aine oli monobutyylitina, joka on tributyylitinan hajoamistuote. Tributyylitinaa on aikanaan käytetty veneiden ja laivojen pohjamaaleissa estämään kasvillisuuden ja pieneliöiden kiinnittymistä pohjaan. Hyönteiskarkoitteissa käytettyä DEET:iä (dietyylitoluamidi) esiintyi laajalti Porvoon edustalla. Kuggsund ja Skölldvikin edusta olivat haitta-aineiden osalta kuormittuneimmat paikat. Orrenkylänselältä haitta-aineita esiintyi vähemmän kuin Emäsalon länsipuolella.

Orgaanisten tinayhdisteiden käyttö on vähentynyt, mikä näkyi niiden pitoisuuksien alenemisena rannikon lähellä. Ulompana rannikosta tinayhdisteitä esiintyy edelleen kohonneina pitoisuuksina laivaväylien varsilla ja risteysalueilla.

Sedimenteissä öljyhiilivetyjen pitoisuudet ovat 2000-luvulla laskeneet. Sedimenttien osalta kuormittuneimpia alueita olivat Emäsalon länsiranta, Esthamnsfjärden ja merivesitunnelin edusta.  

Pohjaeläimet

Pohjaeläintutkimusten perusteella pohjan laadun vähittäistä paranemista on havaittu 2010-luvulta alkaen.

Pohjaeläinnäytteet otettiin kahdelta Svartbäckinselän asemalta. Öljysataman edustalla Marenzelleria-monisukasmadot dominoivat pohjaeläimistöä edellisvuosien tapaan, ja myös vieraslaji japaninkuuppaäyriäinen oli runsas. Japaninkuuppaäyriäistä on Porvoon edustalla tavattu vuodesta 2021 lähtien. Öljysataman edustalla liejusimpukoista lähes puolet olivat pieniä, eli nuoria yksilöitä. BBI-indeksin mukaan pohjan tila oli öljysataman edustalla erinomainen.

Svartbäckinselän eteläosan syvännealueen valtalaji oli edellisvuosista poiketen Tubificidae-harvasukasmadot. Raakkuäyriäisiä tai valkokatkaa ei vuonna 2024 tavattu. Liejusimpukoita oli useaa kokoluokkaa, mutta pieniä yksilöitä oli hyvin vähän. Svartbäckinselän eteläosan syvänteen pohjan tila oli hyvä, kun vuonna 2023 se oli erinomainen.

Pohjaeläinten haitta-ainetarkkailun seurantakohteena oli liejusimpukka (Macoma balthica). PAH-yhdisteet (polyaromaattiset hiilivedyt) tutkittiin simpukoista vuonna 2024 ensimmäistä kertaa velvoitetarkkailun yhteydessä. Svartbäckinselän simpukoissa todettiin organotinoja, PAH-yhdisteitä sekä dioksiineja ja furaaneja. Haitta-aineiden pitoisuudet simpukoissa olivat Orrenkylänselällä pienempiä kuin Svartbäckinselällä.

Tutkimusalue

Porvoon edustan merialue on pääosin hyvin matala, ja alueen keskisyvyys on vain noin seitsemän metriä. Suurimmat alueelle laskevat joet ovat Porvoonjoki ja Mustijoki.

Porvoonjoki laskee Sikosaaren edustalle ja joen suualue avautuu ensin Haikkoonselkänä ja muuttuu myöhemmin Emäsalonseläksi. Suualueen itäpuolella sijaitsee hyvin matala Stensbölenselkä. Emäsalonselkä yhtyy Svartbäckinselkään kapean Kuggsundin kautta. Mustijoki puolestaan laskee Kulloonlahteen, joka sijaitsee aivan Svartbäckinselän pohjoisosassa.

Svartbäckinselän itäpuolella sijaitseva Emäsalon saari erottaa Svartbäckinselän ja Orrenkylänselän toisistaan. Svartbäckinselän keskisyvyys on noin 14 metriä, mutta selän itärannat ovat jyrkät ja syvyys on näillä alueilla 20–30 metriä. Emäsalon itäpuolella sijaitseva Orrenkylänselkä on matalampi ja keskisyvyys on noin kahdeksan metriä. Koko Svartbäckinselkä ja Orrenkylänselän eteläosat avautuvat kynnyksettä Suomenlahdelle.

Lisätietoja antaa:

Kymijoen vesi ja ympäristö ry

Esa Korkeamäki

toiminnanjohtaja, FT

puh. 044 7677 230

esa.korkeamaki@kyvy.fi

Hulevet-aamukahvit pe 11.4.2025 klo 9-10

Seuraavat ja tällä erää viimeiset hulevesiaamukahvit on katettu  perjantaina 11.4.2025 klo 9–10 välillä Teamsissa.

Aihe: Työmaavedet ja niiden hallinta

– Alkusanat

– Pääkaupunkiseudun työmaavesiohjeen jalkauttaminen (20 min)
Saara Olsen, limnologi, Espoon kaupunki

– Kehä III hulevesirummun ja Kormuniitynojan kunnossapitotyö (20 min)
Iiro Lehtinen, suunnitteluinsinööri, Vantaan kaupunki

Rekisteröi itsesi mukaan hulevesiwebinaariin.

Webinaarit on kohdennettu erityisesti kunnissa hulevesien parissa työskenteleville ja alan asiantuntijoille.

Summajoen vesiensuojeluillat maanantaisin 31.3. ja 14.4.2025

Kenelle: Vesiensuojeluillat on suunnattu kaikille vesiensuojelusta kiinnostuneille. ja sisältö on ymmärrettävää ilman metsäalan koulutusta tai kokemusta.

Tule Vesiensuojeluiltaan kuulemaan Summajoen kunnostushankkeesta ja hakemaan käytännön vinkkejä, kuinka sinä voisit omalta osaltasi parantaa Summajoen tilaa. Summanjoen kunnostushankkeen tarkoitus on käynnistää joen valuma-alueen ennallistamisia ja kunnostuksia, jotta sen ekologinen tila saataisiin hyvälle tasolle turvetuotannon sekä muiden maa- ja metsätalouselinkeinojen vaikutuspiirissä olevilla vesialueella. Tilaisuudessa on kahvitarjoilu.

Tilaisuuksiin voi osallistua myös etänä. Teams-linkki lähetään ilmoittautuneille sähköpostiin.

Ohjelma

• Summajoen kunnostushankeen esittely (Kimmo Karell, Kymijoen vesi ja ympäristö ry)
• Esimerkkikohteen esittely (Eveliina Piispanen, Kymijoen vesi ja ympäristö ry)
• Metsätalouden vesiensuojelu Summajoen kunnostushankkeessa (Kimmo Karell ja Eveliina Piispanen, Kymijoen vesi ja ympäristö ry)
• Vesiensuojeluhankkeiden metka-rahoitus, vesiensuojelurakenteiden esittely ja vesiensuojelu osana metsänhoitoa (Sara Silvennoinen, Suomen metsäkeskus)
• Keskustelua ja kysymyksiä

Ilmoittaudu itsellesi sopivaan Summajoen vesiensuojeluiltaan Suomen metsäkeskuksen tapahtumakalenterissa alla olevien linkkien kautta:

Maanantaina 31.3.2025 klo 17–20 Taidekeskus Antares

Maanantaina 14.4.2025 klo 17–20 Villa Jaakkola, Reitkalli

Ilmoittaudu viimeistään tapahtumaa edeltävänä perjantaina klo 12. Tapahtumat ovat osallistujalle maksuttomia.

Vesiensuojeluillat järjestää Summajoen kunnostushanke sekä Suomen metsäkeskuksen Kaakon vesiosaaja -hanke. Summajoen kunnostushankeen päärahoittajana on Oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (JTF). Muu rahoitusosuus koostuu EkspSäätiön ja Tuuliaisen Säätiön tuesta, sekä omarahoitusosuudesta. Kaakon vesiosaaja – hanke on Euroopan unionin osarahoittama.

Lisätietoja:

Sara Silvennoinen

projektipäällikkö, Kaakon vesiosaaja -hanke

puh. 050 454 2489

sara.silvennoinen(a)metsakeskus.fi

Suomen metsäkeskus

Kimmo Karell                                                                                                                                           

projektipäällikkö, Summanjoen kunnostushanke           

puh. 050 5753 196                                                                                                           

kimmo.karell(a)kyvy.fi                                                                                                                     

Kymijoen vesi ja ympäristö ry

Summanjoen kunnostushankkeen infotilaisuus: Savilammi

Tervetuloa tutustumaan Kymijoen vesi ja ympäristo ry:n Summanjoen kunnostushankkeeseen ja keskustelemaan Savilammen alueen mahdollisista kunnostussuunnitelmista.

Summanjoen kunnostushanke rahoittajat

HULEVET-weinaari: Hulevesien hallinta tiealueilla

Webinaari: 14.2.2025 perjantaina klo 9–10 välillä Teamsissa

Aihe: Hulevesien hallinta tiealueilla

• Alkusanat
• Hulevedet maanteiden kunnossapidossa (20 min)
  Katri Nuuja, lakimies, Väylävirasto
• Uponor suodatinkaivo – Keravan hulevesitutkimus (20 min)
  Teemu Salminen, ratkaisupäällikkö, Uponor Infra Oy

REKISTERÖI itsesi mukaan webinaariin linkin kautta!

HULEVET-hanke on saanut avustusta ympäristöministeriön käynnistämästä Vesiensuojelun tehostamisohjelmasta ’Kaupunkivedet ja haitalliset aineet’ -teemasta.

Ohjelman tavoitteena on parantaa Itämeren ja sisävesien tilaa

Ruotsalainen-Konnivesi-vesialueen tila vuosina 2014–2023

Jätevesien vaikutukset vesistössä ovat kuormituksen vähentyessä pienentyneet.

Heinolan alapuolisen vesistöalueen yhteistarkkailussa seurataan vesialueen Ruotsalainen-Konnivesi veden laatua ja jätevesikuormituksen vaikutuksia vesistön tilaan. Velvoitevesistötarkkailut on aloitettu Heinolan alapuolisella vesialueella vuonna 1973. Vesistötarkkailua on hoitanut alusta lähtien Kymijoen vesiensuojeluyhdistys ry eli nykyinen Kymijoen vesi ja ympäristö ry.

Tässä laajassa yhteenvedossa on tarkasteltu Heinolan alapuolisen Konniveden tilaa ja sen kehitystä vuosina 2014–2023 ja useiden laatuparametrien osalta pidemmälläkin aikavälillä. Vertailuvesistönä tutkimuksissa on käytetty Ruotsalaista, joka on Heinolan yläpuolinen Kymijoen järviallas.

Yhteistarkkailuna toteutetuissa velvoitetarkkailuissa ovat mukana Heinolan kaupunki, Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehdas ja Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehdas. Maitiaislahden osalta tarkastelu perustuu nykyisin Stora Enso Packaging Oy:n entisen aaltopahvitehtaan velvoitetarkkailutuloksiin.

Fosfori- ja kiintoainekuormitus vähentyneet

Heinolan alueen jätevesien fosfori- ja kiintoainekuormitus väheni merkittävästi vuonna 2003. Myös typpikuormitus on vähentynyt merkittävästi parin viime vuoden aikana pääasiassa Heinolan jätevedenpuhdistamon typenpoiston tehostumisen seurauksena.

Päällysveden fosforipitoisuus on laskenut Konnivedellä, mikä on seurausta sekä jätevesien fosforikuormituksen vähenemisestä että Konniveteen tulevan veden fosforipitoisuuden laskusta. Tulosten mukaan Konnivesi on karun ja lievästi rehevän rajamailla. Ravinnesuhteiden perusteella Konnivesi on selkeästi fosforirajoitteinen.

Jyrängönvirran ja Vuolenkosken vedenlaadussa ei ole juurikaan eroa. Esimerkiksi fosforipitoisuuden ero on 2000-luvulla kaventunut, ja monena vuonna mediaaneissa ei ole ollut eroa. Parina viime vuotena Vuolenkosken ja Jyrängönvirran ammoniumtypen mediaanipitoisuuksissa ei ole enää ollut eroa. 

Viimeinenkin Maitiaislahteen tuleva jätevesikuormitus loppui vuonna 2008 ja lahden tilassa on havaittavissa lievää kohenemista. Huonon veden vaihtuvuuden vuoksi lahden tilassa näkyy edelleen vahvasti sen kuormitushistoria. Lahtialue on edelleen rehevä ja rehevyys voimistuu lahden pohjukkaa kohti.

Maitiaislahden tuotantokauden aikainen päällysveden fosforipitoisuus on laskenut 1990-luvulta lähtien. Myös typpipitoisuuksissa on havaittavissa lievä laskusuunta. Lahden fosforirajoittuneisuus on vain vahvistunut tarkasteltuna ajanjaksona. Nykyään alusveden fosforipitoisuudet ovat maksimissaankin vain noin kaksinkertaisia päällysveteen verrattuna, kun ne vielä 1990-luvulla saattoivat olla jopa 10–20 –kertaisia. 

Konnivedelle hygieeninen vedenlaatu erinomainen

Konnivesi on Kymijoen läpivirtausjärvi ja saa vetensä yläpuolisesta Kymijoen järvialtaasta eli Ruotsalaisesta ja pienessä määrin myös Räävelin reitiltä. Suurista vesimääristä ja selvästä läpivirtauksesta johtuen Heinolan alueen jätevesikuormituksesta johtuvat muutokset alapuolisen vesialueen fysikaalis-kemiallisessa vedenlaadussa ovat lieviä. Myös vesienhoidon tilaluokittelun mukaan Konniveden fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu on hyvä.

Erityisesti päällysvedessä jätevesien vaikutukset näkyvät vähäisinä. Aiempina vuosina vaikutukset näkyivät selvästi Kymenvirran syvänteessä.

Kerrostuneisuuskausien loppupuolella kuormituksen alapuolisella pääreitillä esiintyy jätevesistä johtuvaa alusveden hapenvajausta. Loppukesällä pohjan läheisen veden hapettomuutta esiintyy Maitiaislahden suulla edelleen säännöllisesti, mutta talvinen happitilanne näyttäisi kohentuneen 2000-luvulla. Sen sijaan Ruotsalaisella lopputalvinen happitilanne on heikentynyt viimeisen 10 vuoden aikana.  Konniselällä happitilanne on hyvä. Hygieeninen vedenlaatu on ollut Konnivedellä erinomainen.

Piilevät ja perifyton

Viimeisen kymmenen vuoden aikana tehtyjen piilevätutkimusten tulokset ovat ilmentäneet Konnivesi-Ruotsalaisen veden erinomaista tai hyvää laatua, sekä karua tai melko karua ravinnetasoa. Piilevätulosten kautta tarkasteltuna jätevesikuormituksella ei ole ollut yhteyttä rantavyöhykkeen vedenlaatuun tai vaikutus on ollut vähäinen. Maitiaislahden piilevätulokset erottuvat muista näytepisteistä ja ilmentävät toistuvasti keskirehevää tai melko rehevää vedenlaatua.

Keinoalustoilla tehtävän perifytontutkimuksen mukaan levämäärät ovat vaihdelleet vuosien ja näytepaikkojen välillä. Pääsääntöisesti tutkimusalueen levämäärät eivät ole eronneet vertailualueen levämääristä. Ainoastaan Rautsaaren läheisillä pisteillä sekä Konniselän koillisosassa, Honkasaarten lähellä levämäärä on heilahdellut kymmenen vuoden tarkasteluvälillä vertailualuetta enemmän. Rautsaaren länsipuolella levämäärät ovat olleet vertailualuetta merkitsevästi korkeampia, kun tarkastellaan koko viimeisen kymmenen vuoden aikaväliä.

Syvännealueiden pohjaeläimistö

Syvännealueiden pohjaeläimistön perusteella pohjan tila on ollut heikoimmillaan 1970-luvulla ja 1980-luvun alkupuolella. Järvivesistöjen ekologiseen luokitteluun kehitetyn syvännepohjaeläinindeksin mukaan pohjan tila on ollut vuosina 1992–2023 paras yläpuolisella Ruotsalaisella. Konniselällä pohjan tila on ollut indeksin mukaan lähes samalla tasolla vuodesta 2005 lähtien, jolloin rinnakkaisnostojen määrää nostettiin ja näytteiden edustavuus parani.

Voimakkaimmin jätevesikuormitus on näkynyt pohjan tilassa Maitiaislahden suulla, Kymenvirran alaosalla ja Matinsalmessa. Maitiaislahden suulla pohjan tila on pysynyt vakaana ilmentäen ennen kaikkea rehevyyttä ja huonoa happitilannetta. Kymenvirran alaosalla ja varsinkin Matinsalmessa pohjan tila on ollut epävakaa ja vuosittaiset vaihtelut suuria.

Löysinselällä ja Konniveden alaosalla pohjan tila on kohentunut 1990-luvulta. Konniveden länsiosalla pohjan tila on parantunut hieman. Vuosien 2013, 2017 ja 2021 tulosten mukaan indeksiarvot ilmensivät Maitiaislahtea lukuun ottamatta kaikilla tutkimusalueilla erinomaista tilaa.

Rantavyöhykkeen pohjaeläimistö

Konnivesi-Ruotsalaisen rantavyöhykkeen surviaissääskilajisto on monipuolinen. Lajistosta lasketut surviaissääski-indeksin perusteella alue on luokiteltu enimmäkseen hyvin karuksi tai karuksi. Maitiaislahdella kuormitushistoria näkyy lajistossa edelleen, ja Maitiaislahden luokitus on vaihdellut eri tutkimusvuosina hyvin rehevän ja melko karun välillä.

Kalatalous

Konnivesi-Ruotsalaisen kalasto on koeverkotusten perusteella tyypillistä karujen järvien lajistoa. Yksikkösaaliit ovat pieniä, keskimäärin noin 9–25 kpl ja 215–640 g koeverkkoa kohden. Yksikkösaaliiden perusteella sekä Konniveden että Ruotsalaisen koealat voidaan luokitella erinomaiseen tilaan. Sen sijaan särkikalojen biomassaosuuden perusteella tilaluokitus vaihtelee Konniveden huonosta Ruotsalaisen erinomaiseen.

Kalastustiedustelujen perusteella Konnivedellä kalastaa vuosittain noin 1 100 taloutta. Pitkällä aikavälillä vapaa-ajan kalastajien kalamäärät ovat laskeneet, mutta rapusaalis on kasvanut. Vapaa-ajan kalastajien yleisimmät saalislajit ovat edelleen hauki, ahven ja muikku, jonka kanta vaihtelee suuresti tutkimusvuosien välillä. Kalastajien kokemuksen mukaan pyydysten likaantuminen on ollut pitkällä aikavälillä yksi merkittävimmistä kalastushaitoista.

Tarkkailutulosten perusteella jätevesikuormituksen vaikutus Konniveden kalastoon ja kalastukseen ei ole enää merkittävä.

Kymijoen vesi ja ympäristö ry

Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n toteuttamat raporttijulkaisut

Toistaiseksi yhdistyksen kotisivuilla ei julkaista raportteja.

Useimmat velvoitetarkkailuraportit ovat luonteeltaan julkisia ja niitä voi entiseen tapaan pyytää alueen ELY-keskukselta.

Selvitämme raporttien julkaisukäytäntöjä.

Suomen Vesiensuojelun keskusliitto ry:n tiedotuslehti Aquarius julkaistu

Suomen Vesiensuojelun keskusliitto ry:n tiedotuslehdessä, Aquarius 2024-2025,  käsiteltiin erityisesti maatalouden vesiensuojelua. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n toiminnanjohtaja Esa Korkeamäen kirjoittamassa artikkelissa korostetaan tarvetta vesiensuojelun toimenpiteiden huolelliseen suunnitteluun, seurantaan ja rehelliseen tiedottamiseen myös epäonnistumisten osalta.

Suomen Vesiensuojelun keskusliitto ry:n tiedotuslehti 2024-2025
ISSN 0785-2347 (painettu), ISSN 2341-6416 (verkkojulkaisu)

Aquarius 2024-2025, s. 16-17 

Hyväksi todettuja menetelmiä vesistöjen ja vesirakennushankkeiden tarkkailuihin

Johdanto

Hankkeiden vesistövaikutusten tarkkailu on tullut entistä ajankohtaiseksi, kun ihmiset ovat heränneet kunnostamaan ja hoitamaan lähialueensa järviä, virtavesiä ja rannikon vesialueita. Vesirakennustöillä halutaan muuttaa ja ennallistaa ympäristöä, mutta liian usein työt aloitetaan ilman asianmukaisia ennakko- työnaikaisia ja jälkitarkkailuja. Yleisimmät vesirakennustöiden tarkkailut kohdistuvat vedenlaatuun, haitallisiin aineisiin, kaloihin, pohjaeläimiin, suojeltaviin eliölajeihin ja luontotyyppeihin. 

Tarkkailuja ja seurantoja suunniteltaessa on ennakoitava hyvin tulevien töiden ajoitus- ja mitoituskysymykset. Mikäli toimenpiteen laajuutta ja vesistön virtausoloja ei oteta riittävän hyvin huomioon, voivat kartoitukset antaa liian suppean kuvan vesistövaikutuksista.  Liian laajan kartoituksen kustannus saattaa muodostua aiheettoman korkeaksi. Toisaalta esimerkiksi ojavesien kuormituslaskelmien avulla saadaan tarpeellista ennakkotietoa vesistön epätoivottuun tilaan johtaneista syistä. Sedimenttien läjityskelpoisuustutkimuksella puolestaan turvataan ympäristöterveyttä ja ennaltaehkäistään odottamattomia ongelmia. Tarkkailuohjelma kannattaa suunnitella huolella etukäteen. Laadukas ja paikkakohtainen suunnittelu on tärkeää ja siihen tulisi sisällyttää tarkastelua tavoitteista, niiden realistisuudesta, kustannustehokkuudesta ja tulevien toimenpiteiden merkityksestä luontoon.

Vedenlaatu

Vesinäytteenottoa Heinolassa. Kuva Anne Åkerberg

Vedenlaadun tarkkailua tehdään pääasiassa ottamalla vesinäytteitä ja käyttämällä jatkuvatoimisia vedenlaadun mittareita. Jatkuvatoimisten mittareiden käyttö on kustannustehokasta, mutta tarvitsee tuekseen myös vesianalyysejä. Esimerkiksi järven tai joen kuormituskartoituksessa siihen tulevien ja laskevien virtavesien kuljettamat ainepitoisuudet kartoitetaan sondilla ja vesianalyyseillä erilaisten sääolojen jälkeen muutamaan kertaan. Normaalisti vesistöjen vedenlaatunäytteestä analysoidaan ainakin kiintoaine, sameus, pH, sähkönjohtavuus, kokonaisfosfori ja kokonaistyppi. Tarve lisäanalyyseille katsotaan tapauskohtaisesti. Saadun tiedon avulla voidaan myös kunnostustyöt ohjata kustannustehokkaasti oikeisiin kohteisiin. 

Yleensä vesistövaikutuksellisten hankkeiden haitalliset vaikutukset vedenlaatuun ovat rakennustöiden aikaisia. Vesistövaikutuksellisia työvaiheita ovat esim. vesistössä tai rannan välittömässä läheisyydessä suoritettavat kaivutyöt ja ruoppaukset, paalutukset sekä rakenteiden purut. Rakennustyöt voivat aiheuttaa vedenlaadussa samentumaa ja kiintoainespitoisuuden nousua sekä ravinnepitoisuuden väliaikaista kasvua. Merialueen vedenlaatua seurataan säännöllisesti Kotka-Hamina seudun merialueen kuormittajien yhteistarkkailussa, josta vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Pääsääntöisesti pintaveden laatua seurataan niiden työvaiheiden aikana, joilla on tai voi olla vesistövaikutuksia.

Mikäli mahdollista, kannattaa rakennushankkeiden tarkkailut liittää yhteistarkkailuihin tai muihin jatkuvaluontoisiin tarkkailuihin, sillä näiden yhteydessä tehtävässä tarkkailussa saadaan hankkeen vaikutuksien arviointia varten oleellista vedenlaatutietoa. Vertailtavuus myös suojaa toiminnanharjoittajaa virheellisiltä syytöksiltä. Vesistötarkkailuissa ei toiminnanharjoittaja tai rakennussuunnittelusta vastaava taho saisi puolueettomuussyistä itse ottaa näytteitä, vaan on parempi käyttää ns. julkisen valvonnan alaisten tutkimuslaitosten sertifioituja näytteenottajia.  Vedenlaadun tarkkailu ennen vesistöön vaikuttavien rakennustöiden alkua lopetetaan, kun valvova viranomainen katsoo vesistövaikutusten loppuneen. Hankkeen näytteenottotyöt ajoitetaan kuitenkin pääsääntöisesti rakennustöistä vastaavien urakoitsijoiden aikataulujen mukaisesti.

Haitalliset aineet

Vesistöseurannoissa ehkä yleisimmät haitallisten aineiden tutkimukset ovat sedimenttien ominaisuus- ja läjityskelpoisuustutkimuksia. Ne liittyvät joko jätevesien, vesistörakentamisen ja vesistöjen muun käytön vaikutusten ympäristön tilan seurantaan. Sedimenttinäytteitä otetaan pääasiassa sedimenttiin kertyneiden aineiden pitoisuusmittauksia sekä kertymähistorian ja muiden aikasarjojen selvittämistä varten esimerkiksi maa- ja metsätalouden rehevöittämästä järvestä. Ennakkoon tehdyllä sedimenttitutkimuksella varmistetaan, että sedimenttien läjitys on mahdollista tehdä kohtuullisin kustannuksin.      

Kalat

Kalojen sähkökalastuksilla, koeverkkokalastuksilla ja poikasnuottauksilla sekä kaikuluotauksilla kerätään tietoa erityisesti vesistön kalanpoikastuotannosta ja kalataloudellisten kunnostusten sekä istutusten onnistumisesta. Myös haitta-aineita, kuten elohopeaa, tutkitaan kaloista. Kalastustiedusteluja tehdään edelleen melko paljon, vaikka uudet tietosuoja-asiat, korkeat rekisteri- ja postitusmaksut maksut sekä vähäinen vastanneiden osuus saattavat turhauttaa kyselyn tekijöitä. Toivottavasti kalastustiedusteluihin saadaan kehitettyä uusia hyviä menetelmiä. Usein tarkkailujen pääpaino keskittyy taloudellisesti arvokkaisiin lajeihin. Suurin osa nykyisistä virtavesikunnostuksista tehdään taimenen lisääntymismenestyksen parantamiseksi, joten kunnostusten onnistumista onkin hyvä arvioida sähkökalastuksilla. Tulevaisuudessa olisi tärkeää huomioida nykyistä enemmän myös muuta kalastoa.

Pohjaeläimet

Pohjaeläimet ovat tarkkailuissa mukana, koska niiden avulla saadaan arvokasta tietoa vesistön ekologisesta tilasta ja ekosysteemin toiminnasta. Esimerkiksi taimenen kannalta virtavesikunnostus epäonnistuu, jos puro ei kykene ylläpitämään riittävästi pohjaeläinfaunaa talvisin. Näytteet kerätään seisovissa syvänteistä tai litoraalista, virtavesissä yleensä koskipaikoista. Erityisesti happikato hävittää lähes kaikki makroskooppiset pohjaeläimet syvänteistä. Tarkkailujen vertailtavuuden ja tulosten tulkinnan parantamiseksi on kehitetty standardimenetelmiä ja indeksejä, jotka eivät kuitenkaan kaikissa olosuhteissa ole käyttökelpoisia. Tarkkailussa saadaan tietoa myös uhanalaisista lajeista ja myös vieraslajeista, joiden poistaminen on vaikeaa niiden yleistyessä vesistössä.   

Pohjaeläinten tarkka poiminta on tärkeä osa laadukasta pohjaeläintutkimusta. Kuva Laura Parkko

Suojeltavat lajit ja luontotyypit

Luonnonsuojelulaki ja EU:n lintu- ja luontodirektiivit suojaavat tiettyjä lajeja ja elinympäristöjä, jolloin toiminnanharjoittajan tulee olla varovainen ja tietoinen toimintansa vaikutuksesta kansallisesti ja yhteisön tärkeäksi pidettyjen lajien ja luontotyyppien suojelemiseksi. Luontotyyppiä pidetään joskus monimutkaisena asiana, mutta ajatusta voi selkeyttää katsomalla, että luontotyypit muodostuvat lajeista tietyllä alueella. Vesistöihin sidoksissa olevissa eliölajien kartoituksissa tulee huomioida myös rantojen merkitys. Kartoitettavat lajit kannattaa valita tapauskohtaisesti sen mukaan, onko toiminnalla mahdollisia vaikutuksia kartoitettaviin lajeihin tai kuuluvatko ne jonkun seurantaohjelman piiriin. Menetelmät suojeltuihin lajien kartoittamiseksi ovat lajispesifisiä, vaihtelevia ja niiden oikea-aikainen ajoittaminen on tärkeää.    

Tiedotuksen merkityksestä

Teollisuudelta on pitkään vaadittu ympäristöluvissa tarkkailua toimintansa lyhyt- ja pitkäaikaisen vaikuttavuuden selvittämiseksi. Sen sijaan maa- ja metsätaloudessa tarkkailua on tehty vähemmän. Usein haja-asutusalueen vesistövaikutuksellisista hankkeista on saatavilla vain vähän luotettavaa tietoa. Tämä on johtanut siihen, että ihmeen usein toistetaan samoja virheitä.  Lisäksi hyvien käytäntöjen yleistymistä hidastaa tieteestä tunnetuksi tullut ns. pöytälaatikko-ongelma, kun epäonnistumisia ei haluta tai uskalleta julkaista. Tämä korostaa tarvetta vastata tiedotuksella yksinkertaisiin kysymyksiin, kuten näkyikö ihmisen toiminta tuloksissa, muuttuiko vesistökuormitus tai populaatioiden lisääntymismenestys uhanalaisilla vesieliöillä.     

Esa Korkeamäki, Kymijoen vesi ja ympäristö ry

HULEVET-Webinaari 13.9.2024

HULEVET-Webinaari 13.9.2024 perjantaina klo 9–10:30 Teamsissa

Aihe: Hulevesireittien ja -rakenteiden kunnossapito ja ilmastokestävä hulevesien hallinta

• Alkusanat
• Taajaman katualueiden avo-ojien parantaminen (20 min)
  Antti Kyynäräinen, työnjohtaja, katujen kunnossapito, Tuusulan kunta

• Viheralueiden luonnonmukaisten hulevesirakenteiden kunnossapito LHK-opas (20 min)
  Hanna Tajakka, Viher-Arkki

• Alueellisella yhteistyöllä ilmastokestävämpää hulevesien hallintaa RESIST-hanke (20 min)
  Minna Kivimäki, projektipäällikkö, Turun kaupunki

REKISTERÖI itsesi mukaan webinaariin linkin kautta!

Vesistöseminaari veden äärellä

Kymijoen vesi ja ympäristö ry järjesti Strömforsin Ruukin Salissa keskiviikkona 21.8.2024 Vesistöseminaarin. Tapahtuma oli osa Uudenmaan vesistökunnostusverkoston toimintaa.

Vesistöseminaari pidettiin kauniissa Störmforsin Salissa. Paikalle kokoontui mukava määrä väkeä kuuntelemaan illan monipuolisia esityksiä. Strömforsin Ruukki sijaitsee Kymijoen varrella ja Salin ikkunoista avautui kaunis näköala rantaan. Ennen varsinaista seminaaria oli mahdollisuus osallistua Marjut Ståhlin mielenkiintoiselle opastetulle kierrokselle Strömforsin Ruukin alueella. Maittavasta kahvitarjoilusta vastasi paikallinen Strömfors Bed & Bistro.

Vesistöseminaarissa esiintyivät vasemmalta alkaen Matias Hyrsky, Juha Niemi, Niklas Grönroos, Sam Vickholm, Kimmo Karell ja Aleksi Uusitalo. Kuva: Laura Parkko

Seminaarin puheenjohtajana toimi Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n toiminnanjohtaja Esa Korkeamäki. Ensimmäisenä puheenvuoro luovutettiin Strömforsin Ruukin Aleksi Uusitalolle. Uusitalon perhe omistaa merkittävän osan Strömforsin ruukin alueenkiinteistöistä ja vastaa niiden vuokrauksesta Strömforsin Yrityspuisto Oy:n kautta.

Strömforsin ruukki tarjoaa kävijöilleen historiaa huokuvan ja unohtumattoman ympäristön vierailukohteena ja liiketoiminta ympäristönä. Historialliset tarinat kietoutuvat taidokkaasti alueen ainutlaatuisiin elämyksiin ja nähtävyyksiin. Vesistö kuuluu vahvasti alueen historiaan ja tarjoaa edelleen monipuolisia mahdollisuuksia asukkaille, harrastajille ja matkailijoille.

Tutkija Matias Hyrsky vastaili kuulijoiden kysymyksiin kala-asioissa. Kuva: Laura Parkko

Kymijoen vesistö- ja kalastotutkimuksista informatiivisen esityksen piti Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkija Matias Hyrsky. Yhdistyksen palveluihin kuuluvat muun muassa kalastotarkkailut ja -tutkimusten osalta poikastuotantoselvitykset ja kalastuskyselyt, vaelluskalojen laskurit ja videoinnit, kalakantojen kaikuluotaukset, kalojen käyttökelpoisuuden arvioinnit sekä sähkökalastukset ja koeverkkokalastukset.

Kokemuksia vesistökunnostuksista kertoi Juha Niemi, joka työskentelee toiminnanjohtajana Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry:llä. Niemi kertoi puheenvuorossaan, että paikallisten kiinnostus ja aktiivisuus on suojelutoimissa avainasemassa ja aloitteet kunnostuskohteista tulevatkin usein asukkailta.

Mielenkiintoisen esityksen kipsin käyttämisestä vesiensuojelussa piti seminaarissa Varsinais-Suomen ELY-keskuksen erityisasiantuntija Niklas Grönroos. Kipsikäsittelyllä voidaan vähentää merkittävästi pintamaan eroosiota sekä fosforin ja hiilen huuhtoutumista pelloilta. KIPSI-hankkeeseen voi tutustua tarkemmin ELY-keskuksen sivuilla.

Asiantuntevan esityksen maatalouden tukimahdollisuuksista vesiensuojelussa antoi maaseutupäällikkö Sam Vickholm Loviisan kaupungilta. Kaupungin, ELY-keskusten ja paikalliskehittäjien lisäksi vinkkejä voi löytyi Neuvo 2030 -kautta. Neuvo-palvelua voi käyttää esimerkiksi pohdittaessa viljelysuunnittelua, turvepeltojen ilmastoviisasta viljelyä, maan vesitaloutta tai tukiratkaisuja.

Seminaarin lopuksi Kymijoen vesi ja ympäristö ry;n Summajoen kunnostushankkeen projektipäällikkö Kimmo Karell kertoi droonien käytöstä vesistötutkimuksen apuna. Droonia voidaan käyttää esimerkiksi vesiensuojelurakenteiden kuntotarkastuksissa, tiedotuksessa, vesistöjen rantakasvillisuuden ja vyöhykkeisyyden kartoituksissa sekä niittojen suunnittelussa. Droonia voidaan hyödyntää myös viljelysmaiden tarkistamisessa ja karjan seuraamisessa laidunalueella.

Kymijoen vesi ja ympäristö kiittää lämpimästi kaikkia osallistujia, esittelijöitä sekä paikallisia kylätoimijoita ja yrittäjiä avusta tapahtuman viestinnässä ja toteutuksessa.

 Voit tutustua illan esitysten materiaaleihin täältä:

• Strömforsin_Yrityspuiston_Stömforsin_Ruukin_esittely_Aleksi_Uusitalo: Aleksi Uusitalo, toimitusjohtaja, Run Group Oy
• Kymijoen_vesistö_ja_kalastotutkimukset_matias_hyrsky: Matias Hyrsky, tutkija, Kymijoen vesi ja ympäristö ry
• Kokemuksia_vesistökunnostuksista_Juha_Niemi: Juha Niemi, toiminnanjohtaja, Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry
• kipsi_vesiensuojelussa_nicklasgrönroos21082024: Niklas Grönroos, erityisasiantuntija, Varsinais-Suomen ELY-keskus
• Maatalouden_tuet_vesistöasioissa_sam_vickholm: Sam Vickholm, maaseutupäällikkö, Loviisan kaupunki
• drone_esitys_21082024_Strömfors_julkinen: Kimmo Karell, projektipäällikkö, Kymijoen vesi ja ympäristö ry

Uudenmaan vesistökunnostusverkosto

Uudenmaan vesistökunnostusverkostoa koordinoi Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry (LUVY). Muut toimijat ovat Uudenmaan ELY-keskus, Hämeen ELY-keskus, Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry, Kymijoen vesi ja ympäristö ry ja Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry.

Uudenmaan vesistökunnostusverkosto -projekti kokoaa uudella tavalla yhteen erilaisia vesistöjen tilaan vaikuttavia toimijoita, jotta vesien- ja merenhoidon toimenpiteet saadaan käytäntöön.

Projektissa tunnistetaan keskeiset vesistökunnostusten sidosryhmät ja parannetaan yhteistyötä valtakunnallisten ja alueellisten toimijoiden välillä tapaamisten, tiedonvaihdon ja uusien hankkeiden avulla. Lisäksi tuetaan ja edistetään vesien- ja merenhoidon toimenpideohjelmien tavoitteiden toteutumista muun muassa kuntakohtaisilla vesienhoidon toimenpideohjelmilla, antamalla asiantuntija-apua paikallistoimijoille sekä viestimällä ja tiedottamalla aktiivisesti vesien tilasta ja toimenpiteistä.

LUVY koordinoi projektin koko Uudenmaan kattavaa yhteistä osuutta. Sen lisäksi jokaisella alueellisella vesiensuojeluyhdistyksellä on omalla toiminta-alueellaan erilliset osuudet.

Pyhtää –Kotka–Hamina-merialueen tila vuosina 2010-2022

Merialueen hyvän ekologisen tilan saavuttaminen vuoteen 2027 ei ole todennäköistä

Suunta on oikea, mutta vesiensuojelutoimia tarvitaan edelleen.

Pyhtää–Kotka–Hamina-merialueen tilaa on seurattu yhteistarkkailuna aina 1970-luvulta lähtien. Yhteistarkkailuun osallistuu toiminnanharjoittajia Kymijoen alaosalta ja merialueelta. Vesistötarkkailusta vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Vuosien 2010–2022 aineistosta valmistui juuri laaja pitkäaikaisraportti.

Pyhtää−Kotka−Hamina-merialue kuuluu Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueeseen ja se sijaitsee itäisen Suomenlahden pohjoisrannikolla. Alue on noin 50 kilometriä pitkä, ja se ulottuu Pyhtäältä Haminan edustalle. Rehevät lahtialueet ovat merkittäviä ekosysteemejä monille kasvi- ja eläinlajeille.

Alueen ekologinen tilaluokka on alueen sisälahdissa nykyisin välttävä ja sisäsaaristossa tyydyttävä. Hyvän ekologisen tilaluokan saavuttaminen vuoteen 2027 mennessä ei ole todennäköistä.

Veden laadun parantaminen on pitkäjänteistä työtä

Pyhtää‒Kotka‒Hamina-merialueen veden laatu paranee hitaasti. Kymijoen kuormitus on vähentynyt ja alueen teollisuuden ja muiden kuormittajien päästöt vesistöihin ovat pienentyneet pitkäjänteisen vesiensuojelutyön tuloksena.

Tarkasteltava alue on pieni osa Suomenlahtea ja Itämerta, ja muualla tehdyt vesiensuojelutoimet sekä Itämeren suolapulssit vaikuttavat alueen vedenlaadun kehitykseen. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n raportin tarkasteluaineiston perusteella paikallisilla toimilla on erittäin positiivinen merkitys rannikon ja jokien tilaan. Erityisesti jätevedenpuhdistus on parantunut.

Kymijoki edelleen suurin kuormittaja

Pyhtää−Kotka−Hamina-merialuetta kuormittavat alueelle laskevat joet sekä rannikon pistekuormitus, eli tehtaiden ja asutuskeskusten jätevedet. Tarkastelualueelle kohdistuva kuormitus väheni vuosina 2010–2022 verrattuna edelliseen kymmenvuotiskauteen.

Kymijoki on edelleen tämän merialueen selvästi suurin kuormittaja suuren virtaamansa vuoksi. Kymijoen osuus 2010-luvulla oli keskimäärin 76 % merialueelle tulevasta fosforikuormasta ja 87 % typpikuormasta. Kuormitus lisää rannikkovesien, jokien ja järvien rehevöitymistä. Rehevöityminen näkyi 2000-luvun alussa selvimmin rannikon ja jokisuiden lähistöillä. Rannikon vedenlaatu on kuitenkin hieman parantunut vuoden 2010 jälkeen.

Pohjien tila kohentunut

Pyhtää−Kotka−Hamina-merialueen pohjien tila on 1990-luvun jälkeen kohentunut, vaikka kerrostuneisuuskausina syvänteissä on edelleen hapettomuutta. Pohjaeläinaineiston perusteella tutkimusalueen pohjat eivät kuitenkaan ole enää täysin kuolleita, ja pohjien ekologinen tila on parantunut alueella 2000-luvulla.

Suomenlahden rannikkoalueen luontaiset niin sanotut avainlajit, liejusimpukka (Macoma balthica) ja valkokatka (Monoporeia affinis), voivat edelleen huonosti tutkimusalueella. Vuonna 2022 valkokatkaa havaittiin kuitenkin usealla näyteasemalla happitilanteen paranemisen vuoksi. Marenzelleria-monisukasmato on alueen yleisin vieraslaji, ja laji levisi alueelle jo 1990-luvulla.

Useilla näyteasemilla Marenzelleria voi olla ainut laji, sillä se pystyy elämään myös vähähappisissa oloissa. Rannikon läheisillä rehevillä liejupohjilla elää surviaissääskien toukkia ja harvasukasmatoja, jotka ovat tyypillisiä makeanveden lajeja.

Ulkosaaristossa pohjaeläinten yksilömäärät ja lajimäärät vähenevät. Marenzelleria-valtalajin lisäksi syvien pohjien lajistoon kuuluu raakkuäyriäisiä (Ostracoda) ja varsinaisia murtovesilajeja kuten Nais elinguis ja Paranais–harvasukasmadot sekä kilkki (Saduria entomon).

Kalastossa ei selvää muutosta

Kalastossa ei vuosikymmenen aikana ole tapahtunut selvää muutosta aiempaan verrattuna. Sekä koeverkkokalastusten että kalastustiedusteluiden perusteella ahven ja särki ovat merialueen yleisimmät saaliskalat, mutta vapaa-ajan kalastajien saaliissa korostuvat myös muut tavoitellut lajit, kuten hauki, kuha ja silakka.

Lohikalojen osuus kokonaissaaliista on pieni. Vapaa-ajan kalastajien vuosisaaliit vaihtelivat arvioiden perusteella 100–280 tonnin välillä eri tutkimusvuosina. Myös kalastaneiden talouksien määrät vaihtelivat suuresti eri tiedusteluiden välillä.

Tutustu raporttiin:

PYHTÄÄ–KOTKA–HAMINA-MERIALUEEN TILA VUOSINA 2010–2022

HULEVET-hankkeen hulevesiaamukahvit 17.5.2024

Hulevesiaamukahvit ovat HULEVET-hankkeen järjestämä hulevesiaiheinen webinaarisarja. Toinen webinaari järjestetään 17.5.2024 klo 9-10. Aiheena on hulevesien hallinnan ja suunnittelun työkalut kunnissa. Webinaari on suunnattu kaikille hulevesien parissa työskenteleville ja erityisesti kunnille.

Webinaarin 17.5. ohjelma:

Alkusanat – aamun avaus

SCALGO Live -ohjelman käyttö kunnan hulevesien hallinnassa

Pietu Pankkonen, rakennuttajainsinööri, Sipoon kunta

Esitys 20 min + keskustelu/kysymykset/kommentit

Vantaan vihertehokkuusmenetelmä

Elina Ekroos, maisema-arkkitehti, Vantaan kaupunki

Iiro Lehtinen, suunnitteluinsinööri, Vantaan kaupunki

Esitys 20 min + keskustelu/kysymykset/kommentit

REKISTERÖI itsesi mukaan webinaariin linkin kautta!

Lue myös uusin HULEVET-kirje

Sähköpostiosoitteemme muuttuvat muotoon kyvy.fi

Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sähköpostiosoitteet muuttuvat muotoon etunimi.sukunimi@kyvy.fi. Samalla yhdistyksen kotisivujen osoitteeksi tulee https://kyvy.fi. Vanhat osoitteet (vesiensuojelu.fi) toimivat jonkin aikaa uudistuksen jälkeenkin. Ensisijaisesti on toki suositeltavaa siirtyä käyttämään uusia osoitteita.

Toimiston sähköposti muuttuu muotoon: toimisto@kyvy.fi  

HULEVET – hulevedet hallintaan

HULEVET-kirjeet:

HULEVET kirje helmikuu 2024
HULEVET kirje tammikuu 2024
HULEVET kirje marraskuu 2023
HULEVET kirje lokakuu 2023

HULEVET – Hulevesien hallinnan toimintamallin jalkautus (2023–2025)

HULEVET-hanke kehittää hulevesien määrällistä ja laadullista hallintaa hankekuntien eri toimijoiden välisenä yhteistyönä Uudenmaalla ja Päijät-Hämeessä. Tavoitteena on luoda hulevesien hallintaan vahva ketju, jossa paikalliset vesiolosuhteet huomioidaan. Taajamissa pienvesiluonnon säilyminen, pinta- ja pohjavesien suojelu sekä hulevesitulvien torjunta ovat keskeisiä tekijöitä hulevesien hallinnassa.

Hulevesien hallinta alkaa kaavoituksesta, mutta jatkuu kiinteässä yhteistyössä suunnittelun, rakentamisen, vesihuollon, vesienhallinnan, puistojen ja teiden ylläpidon ja ympäristösektorin kanssa. Monissa kunnissa hanke alkaa hulevesiohjelmatyöhön ohjaamisella. Keski-Uudenmaan kunnissa tuetaan olemassa olevien ohjelmien toteutusta ja pilotoidaan vesistölähtöisen suunnitteluketjun toimivuutta ylikunnallisessa aluerakentamisessa. Kertyneitä kokemuksia vertaillaan ja jaetaan yhteistyöverkostossa, jonka kokoaminen on osa hanketta.

Hulevesien hallinnan järjestäminen vaatii tahtotilaa ja resursseja. Parhaat tulokset saavutetaan toimintatapoja yhdessä kehittäen. Päätöksentekijöiden tuki työlle on tärkeä. Paikalliseen ympäristötietoon ja uusimpaan hulevesitietoon pohjaavan aktiivisen hankeviestinnän uskotaan kannustavan yhteisen toimintamallin löytämiseen ja käyttöönottoon kunnissa.

Hankkeen toteuttaja on Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry kumppaneinaan alueelliset vesiensuojeluyhdistykset Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys ry sekä Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n osuus hankkeesta kohdistuu pääasiassa Päijät-Hämeen alueelle.

HULEVET-hanke on saanut avustusta Ympäristöministeriön vesiensuojelun tehostamisohjelman Kaupunkivedet ja haitalliset aineet -teemasta ja se jatkuu kesäkuulle 2025.

Kymijoen kalataloudelliset ympäristöselvitykset päättyivät

Kaksivuotinen Kymijoen kalataloudelliset ympäristöselvitykset -hanke on päättynyt.  Hankkeessa tuotettiin tietoa kalankasvatukseen uusien laitosten sijoittamista varten ja tuettiin kalankasvatuksen ympäristövaikutusten selvittämistä. Kyselytutkimuksella haettiin alueen toimijoilta mielipidettä sinisen biotalouden tutkimuskeskuksen tarpeellisuudesta ja tulevaisuudennäkymistä. Lisäksi hankkeessa kartoitettiin mateen lisääntymisalueita sekä selvitettiin saukkojen esiintymistä kalateillä ja niiden lähistöllä. Kaikista kolmesta hankkeen eri osa-alueesta tehtiin omat tutkimusraportit, jotka voit lukea alapuolelta.

Kyselytutkimus sinisen biotalouden tutkimus- ja selvityskeskuksesta
Uusien kalankasvatuslaitosten sijainnintarkastelu vesinäytteiden avulla
Kymijoen ja sen merialueen made- ja saukkotutkimukset 2021-2022

Hanke rahoitettiin Etelärannikon Kalaleaderin (Sepra) ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kautta Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta.

Artikkeli japaninkuuppaäyriäisen ensihavainnoista Suomen rannikolla on nyt ilmestynyt

Hollolassa selvitetään Koivusillanjoen tilaa

Ensimmäiset näytteenotot on tehty Hollolan Koivusillanjokeen ja sen alapuolisiin vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta tutkivassa hankkeessa. Hankkeessa tullaan ottamaan vesinäytteitä Koivusillanjoen eri osista ja latvahaaroista eri vuodenaikoina niin, että näytteet edustavat erilaisia valumaolosuhteita yhden vuoden aikana (2022–2023). Vedenlaadun lisäksi tutkimuksia täydennetään virtavesien lajistoselvityksin. Hankkeessa vesistötutkimuksista vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry yhdessä Kymen Ympäristölaboratorion kanssa.

Kumpulan asuinalueelta Hakosillan kautta Vähäjokeen ja siitä edelleen Porvoonjokeen laskeva Koivusillanjoki on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi luontokohteeksi ja jokivarsi toimii myös ekologisena yhteytenä. Koivusillanjoen luonnontilaisuus on kärsinyt ojituksista ja purouoman muokkauksista. Myös rakentaminen sekä maankäyttö ovat lisänneet Koivusillanjokeen kohdistuvaa kuormitusvaikutusta. Hollolan kuntakeskuksen alueen hulevedet johdetaan pääsääntöisesti Koivusillanjokeen laskeviin puroihin.

Koivusillanjokea on tutkittu vähiten Vähäjoen latvahaaroista. Hankkeen tavoitteena onkin kartoittaa Koivusillanjoen tilaa sekä tarkentaa, mistä ja minkälaista kuormitusta alapuolisiin vesistöihin tulee Koivusillanjoen haarasta. Lisäksi saatujen tulosten avulla on tarkoitus arvioida vesistön ja sen osien kunnostustarpeita sekä tulevia tutkimustarpeita.

Koivusillanjoen kartoituksen tilaajana toimii Hollolan kunta ja hanketta rahoittaa Hämeen ELY-keskus.

Lisätietoa hankkeesta:

Markit Likolammi
Vs. ympäristötarkastaja, Hollolan kunta
p.044 780 1438
markit.likolammi@hollola.fi

Ida-Maria Määttä
Vesistötutkija, Kymijoen vesi ja ympäristö ry
p. 050 441 7547
ida-maria.maatta@vesiensuojelu.fi

Kotkan edustan merialueelta löytyi Suomelle uusi äyriäislaji

Kotkan edustan merialueelta löytyi kaksi yksilöä kuuppaäyriäisiin (Cumacea) kuuluvaa lajia, jota ei ole aiemmin tavattu Suomen alueelta. Uusi laji löytyi Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioitujen ympäristönäytteenottajien ottamista pohjaeläinnäytteistä, jotka ovat osa Kymijoen ja sen edustan merialueen yhteistarkkailua. Kotkan ja Haminan edustalla on yhteensä 10 ns. intensiivinäyteasemaa, joilta yhdistys ottaa pohjaeläinnäytteet vuosittain. Äyriäiset löytyivät Lehmäsaaren lähistöltä 17 metrin syvyydestä otetusta liejupohjanäytteestä 1.6.2021. Löydetyt yksilöt olivat pituudeltaan 5 mm ja 3 mm.

Löytyneiden kuuppaäyriäisten tarkempaa lajimääritystä jatketaan yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Todennäköisesti kyseessä on laji nimeltään Nippoleucon hinumensis (Gamð 1967). Tämä vieraslaji on alun perin kotoisin Japanista ja Koreasta, missä se asuttaa merenlahtia ja jokisuita. Lajin ensimmäinen havainto Euroopassa on huhtikuulta 2019 Saksan rannikolta Itämeressä. Lajin potentiaali levitä murtovesialueiden rannikolle on suuri, koska tämä mereinen laji kestää myös alhaisia suolapitoisuuksia. Nippoleucon hinumensis leviää uusille alueille todennäköisesti laivojen painolastivesien mukana, mutta se voi levitä myös laivojen runkoon kiinnittyneenä. Lajin kotiutuminen Suomen rannikolle selvinnee lähivuosina. (Kuva: Katriina Könönen)

Kymijoen kalataloudelliset ympäristöselvitykset käynnistyvät

Kymijoen kalataloudelliset ympäristöselvitykset -hankkeen kantavana tavoitteena on kerätä ja jakaa kalatalousalan tietoa ja tiivistää elinkeinokalataloutta koskevaa alueellista yhteistyötä eri toimijoiden kesken nostamalla kalatalouden vaikutusta, arvoa ja merkitystä lähikalan tuottajana. Hankkeen kolme osiota ovat sinisen biotalouden tutkimus- ja selvityskeskus, kalankasvatuksen ympäristövaikutukset ja uusien laitosten sijainti sekä kalakantoihin liittyvät pienet uuden tiedon tutkimustarpeet. Suomenlahden kalatalouselinkeino on ollut laskevassa trendissä jo pitkään. Kalatalouteen liittyvän työn tueksi muodostetaan yhteistyöryhmä, johon kutsutaan mukaan alueen keskeisiä kalatalouden ja sen edistämisessä mukana olevia toimijoita. Kaksivuotinen hanke rahoitetaan ESKO kalatalousryhmän ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kautta Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta. Hankkeen toteuttaa 2021–2022 Kymijoen vesi ja ympäristö ry.

Täplälampikorento on maassamme eräs ilmaston lämpenemisestä hyötyvä hyönteislaji

Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liiton Aquarius -lehti on ilmestynyt. Lehden aiheena on ilmastonmuutoksen vaikutukset vesistöihin. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n artikkelit koskevat vesiselkärangattomia sekä pohdintaa mitä vesiensuojelu ja vesistökunnostus oikeasti tarkoittavat, ja miten niihin tulisi suhtautua.  Lue artikkeli tästä.

Korkeakosken kalatiellä on noussut vähemmän lohia kuin vuonna 2019

Vuoden 2020 kesän ja syksyn nousukalamäärät ovat laskeneet edellisvuoteen verrattuna Korkeakosken kalatiellä. Vuonna 2019 lohia nousi ennätysmäärä, mutta kuluvana vuonna on palattu tarkkailun ensimmäisten vuosien (2016–2018) tasolle. Lohta on kuitenkin noussut hyvin Kymijokeen, mutta ne eivät ole löytäneet Korkeakosken kalatietä. Taimenen nousumäärät ovat pysyneet vuosittain melko tasaisina.

Koronaepidemian vaikutus toimintaamme

Koronavirustartuntojen ehkäisemiseksi olemme toistaiseksi pääasiassa etätöissä, emmekä vastaanota asiakkaita ja muita ulkopuolisia henkilöitä tiloihimme. Meidät tavoittaa kuitenkin sähköpostilla ja puhelimitse. Näytteenotto toimii aivan normaalisti.

Neuvo-hankkeet antoivat jätevesineuvontaa 1480 kiinteistönomistajalle

Hajajätevesihankkeiden tarjoama neuvonta on päättynyt 31.10.2019. Kymenlaakson, Päijät-Hämeen, Lapinjärven ja Loviisan alueilla vuoden 2019 aikana toimineet neuvontahankkeet ovat antaneet haja-asutusalueiden jätevesien käsittelyyn liittyvää tietoa yhteensä noin 1480 asukkaalle puhelimitse, sähköpostitse, kiinteistökäynnein sekä erilaisissa yleisötapahtumissa. Hankkeet ovat toimittaneet myös tiedotuskirjeitä ja postikortteja herkillä alueilla sijaitseville kiinteistöjen omistajille. Hankkeiden päätyttyä neuvonta siirtyy kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille ja rakennusvalvontaan.

Kymijoen vesi ja ympäristö ry tarjoaa neuvontaa vielä Hollolan haja-asutusalueen asukkaille ja mökkiläisille vuoden 2019 loppuun saakka. Neuvontatyötä rahoittaa Hollolan kunta.

Lohia on noussut ennätysmäärä Korkeakosken kalaportaasta

Kymijoen Korkeakosken kalatieseurannan mukaan lohia ja taimenia on noussut kalaportaasta yhteensä 350 yksilöä 1.6.–31.10.2019. Lohia on noussut ennätysmäärä: yli 200 yksilöä.

Yhdistys on aloittanut selvitystyön mikromuovien tutkimisesta

Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tavoitteena on selvittää, kuinka mikromuovitutkimusta voidaan hyödyntää yhdistyksen toiminta-alueella ja yhdistyksen tutkimustoimintaan kuuluvissa tarkkailuissa. Selvitystyö pitää sisällään näytteenoton, näytteiden käsittelyn ja laboratorioanalysoinnin suunnittelun. Laboratorio-olosuhteissa tapahtuvan näytteiden käsittelyn sekä analysointimenetelmien osalta yhteistyötä tehdään Kymen Ympäristölaboratorio Oy:n kanssa.

Mikromuoveilla tarkoitetaan alle 5 mm kokoisia muovipartikkeleita, joiden päästöreitteinä vesistöihin toimivat muun muassa yhdyskuntajätevedenpuhdistamot, teollisuuden päästöt, hulevedet sekä roskaaminen.